Kaksi kynttilää syttyy jälleen

Huomenna perjantaina sytytetään monissa kodeissa ikkunalle kaksi kynttilää juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä. Tapa on vanha ja sillä on pitkät perinteet. Kahta kynttilää poltettiin jo 1700- ja 1800-luvuilla Ruotsin kuninkaan ja myöhemmin Venäjän keisarin syntymäpäivien ja vierailujen kunniaksi. Kaupunkien ruutuikkunoihin kiinnitettiin silloin hallitsijan kuva, jota pimeässä valaistiin kynttilöillä.

Kuitenkin 1800-luvun loppupuoliskolla kaksi kynttilää alkoi merkitä aivan päinvastaista: kapinaa keisaria vastaan. Silloin kynttilät syttyivät ikkunoihin kansallismielisen runoilijan J. L. Runebergin syntymäpäivänä 5. helmikuuta, mikä merkitsi äänetöntä kannanottoa Suomen itsenäistymisen puolesta.

Myöhemmin, 1900-luvun alkupuolella, kahta kynttilää käytettiin merkkitulina jääkäreille, joiden tavoitteena oli irrottaa Suomi Venäjästä, ja jotka matkasivat Saksaan koulutukseen.

Monelle nykypäivän ihmiselle Suomen itsenäisyys on itsestään selvä asia, jota ei tule juuri mietittyä. Kuitenkin asiat voisivat olla toisinkin. Tästä syystä olemme ikuisessa kiitollisuudenvelassa sotaveteraaneille ja sankarivainajillemme.

On etuoikeus asua maassa, jossa ei sodita, sen tietävät myös Säätytalolle Helsinkiin kutsutut lapset, joita on lehden pääjuttuun tällä kertaa haastateltu. Suomessa on moni asia hyvin verrattuna moniin muihin maailman maihin. Olemmehan tutkitustikin maailman onnellisin kansa.

Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille Viiskunnan lukijoille!