Juu, ei, ja vaarinhousut

Otsikon vanha sanaleikki on tullut itselle – jos toisellekin, mieleen viime päivien koronauutisointia seuratessa. Miten on, mennäänkö kouluun loman jälkeen vai ei? Miten käy harrastusten? Entä ravintoloiden aukiolojen?

Ensi maanantaina alkavaksi kaavaillusta Suomen sulkutilasta tuli viestinnällinen fiasko. Epäselvyydet ovat johtuneet siitä, että maan hallituksella ei ollutkaan oikeutta ohjata yläkoululaisia etäkouluun tai katkaista yli 12-vuotiaiden harrastustoimintaa.

Nyt odotetaan kuumeisesti aluehallintoviraston päätöstä asiassa. Jos avi ei asiaa päätä, siirtyy päätöksenteko kunnille.

Sekä avia että kuntia sitoo päätöksenteossa tartuntatautilaki. Laissa esitettyjen kriteerien pitää täyttyä, jotta peruskoulujen opetusta voidaan siirtää etäopetukseen.

Joka tapauksessa yläkoululaisille, opettajille ja vanhemmille päätösten odottelu kesken talviloman on tympeää.

Sinänsä kansalaisten ravistelu koronarajoitusten noudattamiseksi on varmasti perusteltua. Tässä asiassa on edelleen fiksuinta luottaa maan johtaviin terveysasiantuntijoihin eikä netissä kirjoittaviin öyhöttäjiin.

Mutta viestinnällistä pummia tämä koronamaraton ei olisi kaivannut. Kun väestö on tilanteeseen ilmiselvästi väsynyttä, toimintaohjeiden tulisi olla selkeitä ja napakoita.

Kevät tuo onneksi valoa myös koronataistelukentälle. Näyttää melko todennäköiseltä, että pandemiatilanne rauhoittuu kesäksi.

Ehkä syksyyn mennessä rokotuskattavuus saadaan sen verran hyväksi, että elämä palaa paremmin uomiinsa.

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.