Hyvää sananvapauden päivää!

Tänään torstaina vietetään kansainvälistä sananavapauden päivää. Päivä sai alkunsa 3. toukokuuta 1991 Namibian Windhoekissa, kun siellä hyväksyttiin niin sanottu Windhoekin julistus. Julistus puolusti itsenäistä ja moniarvoista lehdistöä, jonka arvo todettiin merkittäväksi Afrikan levottoman 1980-luvun jälkimainingeissa ja juuri kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin tuo samainen päivä, 3. toukokuuta, julistettiin Unescon aloitteesta myös YK:n yleiskokouksessa lehdistönvapautta kunnioittavaksi teemapäiväksi.

Sanomalehtien liiton tämänvuotisessa sananvapauden päivän ilmoituksessa todetaan: Me suojelemme sananvapautta, ja sananvapaus suojelee meitä. Lauseeseen tiivistyy ajatus, että sananvapaus, ja ennen kaikkea lehdistön vapaus, on demokratian perusta.

Lehdistön vapaudella ei mene tällä hetkellä hyvin.

Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) vuoden 2018 World Press Freedom -indeksi heijastaa kasvanutta vihamielisyyttä toimittajia ja tiedotusvälineitä kohtaan. Ongelma ei koske vain Turkin ja Egyptin kaltaisia autoritäärisiä maita, vaan lehdistönvapaus horjuu myös Euroopassa. Vuoden 2018 indeksissä viiden eniten pudonneen maan joukossa on neljä Euroopan maata: Malta putosi sijalle 65. (18. sijaa), Tšekki sijalle 34. (11. sijaa), Serbia sijalle 76. (10. sijaa) ja Slovakia sijalle 27. (10. sijaa).

On huolestuttavaa, että yhä useammat demokraattisesti valitut johtajat eivät näe tiedotusvälineitä demokratian tukijoina, vaan avoimina vastustajinaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump on muun muassa käyttänyt toimittajista nimitystä ”kansan viholliset”.

Viha mediaa kohtaan syö niitä arvoja, joiden varaan länsimainen demokratia on rakentunut. Ei anneta niiden rapautua.