Estävätkö kohut keskustelun?

Joka viikolle on nykyään oma kohunsa. Viime viikon lopulla sen nostatti Ylen keskusteluohjelmassa kahdesti mainittu n-sana. Ohjelmassa, jossa olivat vieraana toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustieteilijä Esko Valtaoja käsiteltiin niin sanottuja woke- ja cancel-kulttuureja.

Woke on Yhdysvalloista peräisin oleva käsite, joka tarkoittaa sosiaalisen eriarvoisuuden, erityisesti rasismin ja rotusyrjinnän, tiedostavaa henkilöä.

Siihen on puolestaan nähty liittyvän läheisesti cancel-kulttuuri, jossa yksilö tai yritys voidaan väärän mielipiteen vuoksi savustaa työpaikaltaan, eristää sosiaalisesti tai asettaa boikottiin.

Tarkoitus on vissiin hyvä, mutta keinot vähintäänkin arvelluttavia.

Vähän samantyyppisiä myrskyjä vesilasissa on noussut taannoin Afrikan tähti -pelistä, Eskimo-jäätelöpuikoista ja laulaja Chisun lettikampauksesta.

Tavallinen kadun tallaaja on näistä jutuista vähän ymmällään. Moni miettii, mitä uskaltaa enää sanoa tai tehdä.

Onko kaiken kieltävään kulttuuriin vain alistuttava? Ja jäävätkö todelliset rasistiset teot ja loukkaukset vallan tällaisten tapausten varjoon?

Monille englanninkieliset termit ovat vieraita ja käsitteet outoja. Mielipiteitään suureen ääneen julistavat henkilöt näyttäytyvät suurelle yleisölle lähinnä huomiota hakevina häirikköinä.

Huolestuttavinta keskustelun polarisoitumisessa on kuitenkin se, että aitoa keskusteluyhteyttä ei synny.

Aremmat ihmiset vetäytyvät kuoreensa, eivätkä uskalla sanoa enää mitään, ettei sitä joku tai jokin väärin ymmärtäisi.