Ihmeellinen mahdollisuus

Viime viikonvaihteessa vietettiin monessa perheessä tunteikkaita hetkiä, kun moni nuori valmistui ammattiin tai painoi päähänsä valkolakin. Kymmenet tuhannet nuoret viettivät myös peruskoulun päättäjäisiä.

Itse kävin pyyhkimässä silmäkulmiani Alavuden yläkoulun kevätjuhlassa. Erityisesti herkistyin juhlan päätösnumeron aikana, kun yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ryhmä esitti Samuli Edelmannin levyttämän kappaleen Mahdollisuus.

Eppu Kosonen on tehnyt lauluun sanat, joissa – ainakin minun mielestäni – on kyse irtipäästämisestä. Kuunteli laulua sitten uuteen elämänvaiheeseen astuvan nuoren tai tämän vanhemman näkökulmasta, siinä voi kuulla epävarmuutta uuden edessä. Toisaalta kappale kertoo nimensä mukaisesti myös siitä, että edessä on ihmeellinen mahdollisuus, johon pitää ja kannattaa pelosta huolimatta tarttua.

Vanhemmuuden vaikeimpia asioita on päästää irti; luottaa siihen, että lapsen omat siivet kantavat.

Olen kuullut tai lukenut viime päivinä aika monen nuoren päättäjäis- tai valmistujaisjuhlassa pitämän puheen. Useammassa puheessa nuori on todennut, että tuleva elämänvaihe jännittää. Nuorilla tuntuu olevan myös terve usko siihen, että oma tie löytyy, kunhan jaksaa vain kokeilla. Joskus se voi vaatia useamman kokeilukerran, mutta se on löydettävissä.

Joskus voi tuntua siltä, että kaikkien odotetaan etenevän elämässään saman suunnitelman mukaan: koulun päätyttyä haetaan heti jatko-opintoihin, valmistutaan nopeasti, mennään töihin ja perustetaan perhe. Tämä voi tuntua ahdistavalta. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oma polku kuljettavanaan.