Roska tuotti iloa

Lumi on sulanut viime päivinä niin nopeasti, että sen alta on paljastunut valtavat määrät roskia. On tupakka-askia, pizzalaatikkoa, karkkipussia ja kaikkea siltä väliltä. Keväällä lenkille onkin hyvä ottaa mukaan välillä muovipussi, johon roskia voi kävelyn lomassa kerätä ja heittää ne kotiin palatessa roska-astiaan. Se on pieni arkipäiväisen aktiivisuuden muoto, jolla jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa ympäristön siisteyteen. Pelkkä päivittely roskaamisesta ei auta.

Olen kuulunut Roska päivässä -liikkeeseen jo useita vuosia. Liikkeen ideana on, että sen jäsenet pyrkivät keräämään päivittäin ainakin yhden roskan omasta ympäristöstään. En ole kerännyt roskia joka päivä, mutta toisinaan kerään niitä laiskempienkin päivien edestä.

Joskus roskien kerääminen voi johtaa aika uskomattomiin onnenpotkuihin. Sen sain kokea henkilökohtaisesti muutama vuosi sitten, kun poimin Magnetic Islandin rannalta Australiassa matkaillessani nuhjuisen paperilapun roskikseen vietäväksi. Ennen kuin heitin paperin roskakoriin, satuin vilkaisemaan siinä olevaa tekstiä. Lapun allekirjoittanut merimies Jim etsi purjehdusseuraa jahdilleen, sillä oli kyllästynyt purjehtimaan yksin. Hän oli matkalla Cairnsiin, jonne minä ja miesystäväni etsimme parhaillaan kyytiä.

Löytö tuntui kohtalon kosketukselta, joten soitimme heti kuuluvuusalueelle päästyämme paperissa olevaan numeroon. Jim oli ehtinyt jo lähteä matkaan, mutta lupasi pysähtyä odottamaan meitä seuraavaan satamaan, jonne matkustimme bussilla heti seuraavana aamuna.

Roskan kerääminen maasta johti lopulta lähes viikon mittaiseen purjehdusreissuun. Merikapteenina elämäntyönsä maailman merillä tehnyt Jim opasti meitä purjehduksen saloihin ja nauroi välillä kippurassa, kun sähläsimme kannella harjoitellen juuri opittuja taitoja. Iltaisin ankkuroiduimme autioiden saarten edustoille, nautimme kauniista auringonlaskuista ja kerroimme toisillemme tarinoita elämän varrelta.

Eräänä iltana joka puolella ympärillämme myrskysi ukkonen, jolloin saimme ihailla luonnon omaa ääni- ja valoshow’ta eturivin paikoilta. Koko taivas välkehti valkoisenaan salamoista, ja jyrinä kumisi korvissamme. Kovan myrskyn saimme kokea kerran myös purjehtiessamme. Tuolloin rennosta Jimistä sukeutui äkkiä tomera ja määrätietoinen kapteeni, joka käskytti meitä selkein ohjein. Selvisimme myrskystä kunnialla ja rantauduimme vielä samana iltana kauniille Fitzroyn saarelle.

Olen kuullut myös tarinan pariskunnasta, joka oli etelän lomallaan mennyt auttamaan rannalta roskia kerännyttä miestä. Kun he olivat saaneet rannan siistiksi, mies oli kiittänyt avusta, esitellyt itsensä läheisen hotellin johtajaksi ja luvannut majoittaa pariskunnan ilmaiseksi hulppeassa hotellissaan.

Roskien kerääminen voi siis tarjota ikimuistoisia hetkiä ja yllättäviä käänteitä elämään. Suosittelen kokeilemaan.

Sonja Riihikangas