Kolumni: Yrittänyttä ei laiteta

Maantiedon tunnilla osallistuimme roskatutkimusprojektiin, josta voit lukea lisää tästä lehdestä. Projektissa kartoitimme roskisten ja roskaisimpien paikkojen sijaintia Alavuden keskustan läheisyydessä sekä Töysässä.

Tutkimus toi monia mielenkiintoisia huomioita ja sai tarkastelemaan kotikuntaa uudella tavalla. Monet alueet, joissa nuoriso, eli oman viiteryhmäni jäsenet, viettävät aikaa, olivat kaikista roskaisimpia.

Usein näiden alueiden välittömässä läheisyydessä oli roskis, mutta se oli joko ahdettu täyteen roskia tai ammotti tyhjyyttään. Suurin osa roskista oli kuitenkin maassa.

Vastaavissa tilanteissa ainakin minulla herää kysymyksiä siitä, onko muutaman askeleen ottaminen ja roskan roskikseen laittaminen niin valtava työ? Onko teon tekemättömyyden syynä ehkä se, ettei vain viitsi tai se, että haluaa esittää muulle kaveriporukalle jotain?

Onko jotenkin hienoa, jos ei välitä tai ole kiinnostunut asioista?

Mielestäni ilmiö on valitettava. Tietysti on ikävää, jos ei välitä kotiseutunsa viihtyvyydestä tai siihen liittyvistä mielikuvista. Kukapa haluaisi, että matkaajat muistavat heidän kotiseutunsa roskaisena ja likaisena paikkana? Mietin kuitenkin enemmän sitä, heijastuuko tällainen samanlainen ajattelu myös muuhun toimintaan?

Miten erilaiselta maailma näyttäisikään, jos kukaan meistä ei välittäisi mistään eikä viitsisi yrittää edes vaikeampia asioita. Kannattaa siis yrittää jaksaa välittää ja yrittää.

Erityisesti ylioppilaskokeiden alla monien jaksaminen ja viitsiminen on varmasti koetuksella. Epämukavat tilanteet johtavat kuitenkin useimmiten mukaviin lopputuloksiin.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen