Kolumni: Vihdoinkin vapaa

Viime kuun lopussa Helsingin Sanomat julkaisi tekemänsä selvityksen, jossa tutkittiin lukiolaisten kokemaa stressiä 15:ssä Suomen ”huippulukiossa”. Juttuun tutustumisen jälkeen mietin, tuliko tämä juttu yllätyksenä kellekään ja tietääkö kukaan, ettei kyseessä ole vain sellaisten lukioiden ongelma, joiden sisäänpääsyyn tarvitaan yli yhdeksän keskiarvo.

Itse opiskelen Alavuden lukiossa. Alavudella sisäänpääsyn keskiarvoraja taitaa olla jossakin kuuden tai seitsemän paikkeilla. Huippuosaaja ei siis tarvitse olla.

Mutta myös täällä ollaan uupuneita ja ahdistuneita. Välillä joku itkee tunnilla tai välitunneilla nimenomaan ahdistuksen ja koulunkäyntiin liittyvien asioiden takia.

Valitettavasti joillekin tuleva kesäloma tarkoittaa sitä, että voi olla viimein vapaa koulun aiheuttamasta ahdistuksesta, uupumuksesta ja pahasta olosta. Monella stressiongelmat ja ahdistus juontavat juurensa nimenomaan siihen, ettei aika riitä kaikkeen ja suorituspaineet ovat liian kovat.

Ihminen kokee, ettei hän ole tarpeeksi hyvä, ellei hän saa tätä ja tätä asiaa tehtyä tai jos hän ei saa hyvää numeroa. Kuitenkin, jos vika on omassa mielessä, ei mikään koenumero sitä muuta.

Esimerkiksi nyt, kun yo-kirjoitusten tulokset on julkistettu, lehdissä pyörii juttuja ylioppilaista, joiden papereita koristaa useampi laudatur-arvosana. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoisempi lukea opiskelijoista, jotka kamppailivat mielenterveysongelmien, jaksamisen ja mahdollisesti myös fyysisten rajoitteiden kanssa, mutta jotka menestyivät riittävän hyvin.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla itse tyytyväinen omiin tuloksiinsa.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen