Kolumni: Värillä on väliä

Sain eteeni pinkan papereita, joiden avulla voin valmistautua kuukauden päästä olevaan kiinan kokeeseen. Kysymykset ovat laajoja, ja ne käsittelevät kaikkea Kiinan historiasta ja maantiedosta kielioppiin. Kysymysten kautta opin, että Qinghaijärvi on Kiinan suurin järvi ja että se on suolajärvi. Se sijaitsee Tiibetin ylängöllä. Qinghai tarkoittaa joko sinistä, sinivihreää tai vihreää merta.

Klassisessa kiinassa, eli ”Itä-Aasian latinassa”, jota käytettiin Kiinan valtakunnassa kirjoittamiseen aina noin 500-luvulta eKr. 1920-luvulle, ja joka oli esimodernin Kiinan, Japanin, Korean ja Vietnamin ylimystön yhteinen kieli, ei erottele sinistä ja vihreää erillisiksi väreiksi.

Nykykiinassa siniselle ja vihreälle on omat ilmaukset.

Myös joissakin muissa Itä-Aasian kielissä, muun muassa japanissa ja koreassa, vihreä ja sininen nähtiin vain toistensa erillisinä sävyinä, vaikka nykyään väreille on erilliset sanat. Asiaa voi ehkä ajatella niin, että mekin puhumme sinisestä ja näemme tumman- ja vaaleansinisen vain eri sävyinä, vaikka esimerkiksi venäjässä tumma ja vaalea sininen ovat eri värejä, eikä sinistä vastaavaa sanaa ole.

Modernissa kiinassa qing yleensä yhdistetään asioihin, jotka ovat luonnostaan vihreitä. Vaikkapa liikennevaloja ei voi kuvailla sanalla qing, mutta metsää voi. Kiinnostava poikkeus on esimerkiksi Taiwanin lippu, jonka lempinimi on qing tian, bai ri, man di hong, eli sininen taivas, valkoinen aurinko, täysin punainen maa, eli tässä yhteydessä qing on taivaan sini.

Parhaiten sanan merkityksen hahmottaa sumuisessa metsässä, kun sävyt sulautuvat saumattomasti toisiinsa. Sitä on qing.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen