Kolumni: Uskon asioita

Minä uskon koulutukseen. Uskon siihen, että opettajilla on tieto ja taito sekä kyky tarjoilla opetus sopivina suupaloina. Jo vanha kansa tiesi, ettei oppi ojaan kaada – ei nuorta noviisia, muttei elämää nähnyttä ikäihmistäkään, kuten elinikäisen oppimisen mantra muistuttaa.

Minä uskon ammattitaitoon. Sitkeä työ opettaa tekijästä taiturin. Ammattitaidon kehittyminen ei ole hätäinen spurtti, vaan vuosien määrätietoisen puurtamisen tulos. Ammattitaitoisimman tyypin tunnistaa siitä, että hän tietää tietävänsä vasta vähän ja oivaltaa oppivansa jatkuvasti lisää. Kisällistä on pitkä matka mestariksi.

Minä uskon yrittäjyyteen. Kaikki voittavat, kun ammattitaitoinen, motivoitunut tyyppi tekee sitä, minkä parhaiten osaa ja minkä tekemiseen on intohimo.

Yrittäjähenki ei ole vain yrittäjien yksinoikeus: sama asenne voi olla kenellä tahansa koululaisesta käsityöharrastajaan.

Mutta uskoni horjuu, kun puheeksi tulee koulutuksen, ammattitaidon ja yrittäjyyden arvostus.

Keskivertokansalaisen vaa’assa painaa enemmän maine ja mammona.

Kun valintoja ohjaa joko pintakiilto ja prameus tai viivan alle jäävä numero, kannattaa pröystäillä heti tai pysyä hipihiljaa. Kultauksella on tapana karista, eikä hinta lämmitä, kun homma ei toimi.

Hyvästä kannattaa pitää kiinni, oli sitten kyse kampaajasta tai kirjanpitäjästä, fysioterapeutista tai sähkömiehestä, itsenäisestä ammattilaisesta tai firman työntekijästä.

Loppujen lopuksi sekä julkishallinnon että yritysten tuotteet ja palvelut ovat kiinni ruohonjuuritason tekijästä – siitä ihmisestä, jolla on koulutus, ammattitaito ja yrittäjämäinen asenne kohdallaan.

Inka Vilén, kuukausipalkkaa nauttiva opettaja ja sivutoiminen yrittäjä Töysästä