Kolumni: Ulkomaisena Taiwanilla

Vaihtovuoden lähetessä loppuaan tuntuu uskomattomalta, että olen pyörinyt samoilla kulmilla noin kahdeksan kuukautta. Aika on tuntunut menevän kuin hujauksessa, ja muistan vieläkin, miten olen aivan sormi suussa sen suhteen, miten pääsen paikasta x paikkaan y helpoiten.

On vaikea kuvailla, miltä tuntuu olla ulkomaalaisena Taipeissa. Vaikka en enää ihmettelekään kaikkea uutta suu auki ja osaan ainakin selvitä päivittäisestä elämästä kiinaksi, paljon on silti vielä kokematta ja näkemättä.

Yksi asia on kuitenkin osana ihan päivittäistä elämää – paikalliset tuijottavat ulkomaalaista aika avoimesti, huolimatta siitä, ollaanko Taipeissa vai jossain pienemmässä kaupungissa. Jatkuvaan huomioon oli aika vaikeata tottua, varsinkin, kun Suomessa on totuttu siihen, että jokainen pitää huolen omista asioistaan julkisella paikalla.

Toinen mielenkiintoinen ero Suomen ja Taiwanin välillä on se, ettei Taiwanilla asioita sanota suoraan – varsinkaan niitä negatiivisia asioita. Jos teet jotain väärin, olet yleensä viimeinen, joka siitä saa kuulla. Ainakin minun host-perheilläni on tapana moittia minua someryhmässä, jossa on kaikki tulevat ja menneet host-perheeni. Onneksi sitä sattuu harvemmin, varsinkin, kun olen nyt tottunut ja sopeutunut taiwanilaiseen elämänmenoon aika hyvin, mutta alkaahan siinä miettiä, miksei voinut vain pyytää kasvotusten minua tekemään asia x toisella tavalla.

Yksi kulttuurillinen samankaltaisuus on henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen. Taiwanilaiset harvemmin halaavat tavatessaan, ellei kyseessä ole todella läheinen ystävä. Seurustelukumppanitkin harvemmin halailevat tai suutelevat julkisella paikalla. Taiwania ja Suomea yhdistää myös se, että ulkomaalaista kohdellaan aina kuten ulkomaalaista. Vaikka osaisi kieltä sujuvasti tai hallitsisi paikallisen tapakulttuurin, olet ensisijaisesti aina ulkomaalainen, jos kasvoista näkee, että juuret ovat toisaalla.

Ida Nurmi, vaihdossa oleva alavutelaisopiskelija