Kolumni: Tyytyväisyyden tie

Havahduin siihen muutama päivä sitten koulun käytävällä, kun kuuntelin kaverin kertomaa juttua ja nauroimme porukassa omille jutuillemme. Olen tyytyväinen elämääni. Minulla on melkeinpä kaikki asiat kohdallaan. Jos voisin, tuskin muuttaisin juuri mitään nykyisessä olemuksessani tai ylipäätään elämässäni.

Mitä kaikkea itse tarvitsen onnellisuuteeni? Uskon, että tunnetilaani vaikuttaa olennaisesti ainakin se, että olen ympäröinyt itseni sellaisilla ihmisillä, jotka todella välittävät minusta ja arvostavat minua sellaisena kuin olen. Hyvät ihmissuhteet kohottavat myös itsetuntoa.

Lisäksi toinen merkittävä tekijä sen ymmärtäminen, millaisia asioita kannattaa jättää taakseen ja mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että niihin kannattaa aktiivisesti etsiä muutosta. Olen pitänyt itselleni nyrkkisääntönä sitä, että jos en oikeasti ole valmis ottamaan härkää sarvista ja oikaisemaan asioita, ne eivät ole todellisuudessa niin tärkeitä, että lähtisin muuttamaan niitä. Ne voi vain jättää taakseen.

Kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään kantaa mukanaan.

Eri elämänvaiheissa voi aina tielle sattua sellainen henkilö, joka tahallaan tai vähän tietämättäänkin aiheuttaa sinulle pitkällä juoksulla enemmän pahaa kuin hyvää. On ok olla itsekäs, jos oma hyvinvointi on vaakalaudalla, joten epämiellyttävät ihmiset kannattaa erottaa elämästään, jotta hyville riittäisi enemmän tilaa. Epämiellyttäville ihmissuhteille voi suoraan ottaa puheeksi, miten tietynlainen kohtelu tai käytös tuntuu pahalta. Kaikkea ei kannata tehdä muiden ehdoilla, erityisesti omaan onneen ja tyytyväisyyteen tulisi suhtautua vakavasti. Älä anna kenenkään kävellä varpaillesi.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen