Kolumni: Tulevaisuus tehdään

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu “Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” on noin 270 sivua pitkä. Tunnustan, etten lukenut sitä kokonaan. Mutta luin ja kehotan muitakin lukemaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmoisen artikkelin “Koronapandemia ja maaseudun tulevaisuudet”.

Artikkelin viesti on mielestäni hyvin selkeä. Mikäli koronapandemian jälkeen pyritään mahdollisimman samanlaiseen tilanteeseen kuin sitä ennen, ollaan kohta uusien, pahempien ongelmien edessä. Ihmisten käyttäytymisen pitäisi muuttua pysyvästi joissakin asioissa. Se olisi nimenomaan maaseudun ja koko Suomen etu.

Kuhmoinen listaa asioita, jotka kuuluvat toivottavaan tulevaisuudenkuvaan. Muutos lähtee arvoista, mutta konkretisoituu toimintaan ja valintoihin. Niihin kuuluvat muun muassa öljyyn perustuvan talouden korvaaminen bio- ja kiertotaloudella, huoltovarmuus, omavaraisuusajattelu, etätyö, lähellä olevien asioiden arvostaminen (lähiruoka, -yhteisöt, -demokratia), luontosuhteen vahvistuminen ja maallemuuton lisääntyminen, puurakentaminen sekä kohtuutalouden vahvistuminen.

Tämä ei tarkoita, että palataan 50-luvulle tai luovutaan telkkarista ja älykännykästä.

Sen sijaan se tarkoittaa, että yhteiskunnan haavoittuvuus ja riippuvuus tuonnista vähenee. Ruokaa ja muitakin hyödykkeitä tuotetaan lähellä ja maaseutu kukoistaa.

Muutos alkaa pienistä asioista, vaikkapa siitä, että asioi lähiliikkeessä kansainvälisen verkkokaupan sijaan, tai ostaa tuotteita naapurin maanviljelijältä, tai rakentaa talonsa hirrestä. Luksuslomakin hoituu vaikka naapuripitäjässä eläinpuiston kupeessa. Tai jossain muussa lähikohteessa.

Jokaisella valinnalla on merkitystä.

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija