Kolumni: Some on julma tuomari

Aika ajoin sosiaalisessa mediassa lähtee liikkeelle joukkolynkkausaaltoja, joissa joku henkilö tuomitaan yksittäisen julkisuudessa esitetyn kommentin vuoksi. Median yksi tehtävä on toki toimia päätöksenteon vahtikoirana ja tuoda mahdollisia epäkohtia esiin. Sosiaalisen median aikana kommentin synnyttämä keskustelu ei välttämättä kuitenkaan jää enää rakentavaksi kritiikiksi, vaan saa aikaan hallitsemattoman vihapuheen aallon.

Sysmäläiskoulun rehtorin puheet koulukiusaamisen syistä Ylen jutussa synnyttivät voimakasta keskustelua kuun alussa. Rehtorin ihmettely joidenkin oppilaiden tarpeesta korostaa erilaisuuttaan tai seksuaalisuuttaan pukeutumisella oli toki erikoista ja asian jatkoselvittely varmasti tarpeen, mutta siitä liikkeelle lähtenyt raivokas lynkkausliike oli voimakkuudessaan hämmentävä. Onko oikein, että rehtoria ryöpytetään henkilönä, kommenttiketjuja joudutaan sulkemaan asiattomuuksien takia ja jopa hänen työpaikkansa on vaakalaudalla – yhden haastatteluvastauksen vuoksi? Netissä monilta ihmisiltä katoavat käytöstavat, joita he kuitenkin normaalielämässä noudattavat. Monet rehtoria asiattomilla haukkumanimillä arvostelleet eivät olleet edes lukeneet alkuperäistä juttua.

On hyvä, että merkittävissä asemissa toimivien ihmisten työhön liittyvä arvomaailma ja ajatukset ovat mahdollisimman läpinäkyvästi esillä. Asioista on myös hyvä keskustella, tarvittaessa kiivaastikin. Kuitenkin, jos puheenvuoroja seurataan mokia etsien kuin hyeenat haaskalla ja lauseita irrotetaan asiayhteydestään, voi olla että keskustelu ei ole enää pian yhtä avointa. Ihmiset voivat alkaa pelätä kertoa julkisuudessa todellisia ajatuksiaan, jotta eivät tulisi vainotuiksi somessa tai menettäisi työtään.

Avoimuuden katoaminen ei olisi kenenkään etu.

Jessica Ristimäki