Kolumni: Sikarutto on estettävä

Maataloustuottajien ahdinko ei hellitä jatkuvasti tuotantokustannusten nousun ja huonon satovuoden vuoksi. Erityisessä ahdingossa ovat sianlihantuottajat, joille näiden kysymysten lisäksi tuo painetta afrikkalaisen sikaruton leviäminen Suomeen.

Vielä tapauksia ei ole onneksi ollut. Afrikkalainen sikarutto ei voi tarttua ihmiseen, mutta on sikaeläinten vakava verenvuotokuumetauti, johon ei ole olemassa rokotetta tai hoitoa.

Tauti voi tarttua eläimestä toiseen suoraan, se voi myös levitä epäsuorasti muun muassa lihan, lihatuotteiden, sivutuotteiden ja käsittelemättömien metsästysmuistojen välityksellä sekä ruokajätteestä. Lisäksi tauti voi levitä viruksen saastuttamien välineiden, vaatteiden, rehun, kuivikkeiden, kuljetusvälineiden ja elintarvikkeiden välityksellä.

Ihmisen kannalta taudin suurin vaikutus on tuotantoon. Sikarutosta kärsineet maat, kuten Kiina, ovat hyvin vastahakoisia ottamaan vastaan lihaa maista, missä tautia esiintyy.

Suomen lähellä tautia on jo tavattu niin Venäjällä kuin Virossa.

Puhuin aiheesta luonnontuotteiden liiketoimintaa käsittelevässä hankeseminaarissa Ähtärissä. Jätin aiheesta myös hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä kysyn, tulisiko villisialle määrittää kansallinen kannanhoidollinen tavoite?

Perusteena painotan erityisesti niin kutsuttua villisikojen kasvattamista, jossa villisikoja ruokitaan luontoon ja metsästystä hillitään yhteisellä päätöksellä. Tällöin sikakanta kasvaa voimakkaasti.

Toiminta voi tuntua fiksulta idealta villisian metsästysharrastuksen helpottamiseksi. Ymmärtävätkö näin toimivat kuitenkaan riskiä, minkä he ottavat antaessaan sikarutolle pesimisalustan? Samalla uhattuna on koko nykylaajuinen sianlihantuotanto.

Mikko Savola, ähtäriläinen kansanedustaja