Kolumni: Sadonkorjuu on kiireistä aikaa

Tänä syksynä täällä Pukkilassa on saatu satoa runsain mitoin. Lähimetsät ovat tarjoilleet huimat määrät marjoja ja sieniä, pihan omenapuu punaposkisia hedelmiä. Mehumaija on puhissut ja hillokattila porissut liedellä.

Avomaankurkkuja ja perunoitakin tuli vaikka lampaiden syödä.

Porkkanat, palsternakat, punajuuret ja mustajuuret sen sijaan ovat vielä kasvimaalla, niiden kanssa ei ole niin kiire.

Syksy syksyltä hamsterigeeni näyttää vaivaavan aina vain pahemmin.

Tänä vuonna tuli kokeiltua pitkästä aikaa suolasieniä, maustekurkkuja ja säilöttyä haukeakin.

Vielä on urakkaa, kun porkkanoista on pakko tehdä joululaatikkoa pakkaseen valmiiksi.

Mustajuuren ja palsternakan lopullista säilömistapaa ja käyttötarkoitusta en kuitenkaan ole vielä keksinyt.

Kuten geenit yleensä, näyttää hamsteroiminen periytyneen jälkikasvullekin.

Kovaääninen kasvikuivuri on hurissut villiyrttejä ja sieniä kuiviksi niin, että vanhemman väen hermot menevät.

Mutta onhan se toki hieno harrastus, ei saa valittaa!

Tätä säilömisen vimmaa haittaa oikeastaan vain se, että töissäkin on käytävä.

Intohimoinen säilöjä tahtoisi vuorokauteen lisää tunteja, mutta kukaan ei näytä kuulevan toivetta.

Mutta ehkei se haittaa, sillä kohtahan säilöminen loppuu ja voi aloittaa jouluvalmistelut. Tai oikeastaan pitäisi aloittaa kirjoittaminen ja maalaaminen ja…

Niin että kukahan niitä lisätunteja mahtaa myöntää? Avi, presidentti vai jokin vielä ylempi taho?

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija