Kolumni: Remppa vai muutto

Meillä kaikilla on heikkoutemme. Minun ovat remonttiohjelmat. On jotain maagista siinä, kuinka puolen tunnin ohjelma-ajassa ränsistyneestä röttelöstä kuoriutuu kiiltävä sisustuslehtilukaali.

Kolmen talon remonttikokemuksella tiedän tietysti, että fantasiaahan se on. Oikeasti jo purku-urakka on hidas ja pölyinen, eikä uuden rakentaminen juuri sen nopeampaa ole.

Paitsi rakentamisesta, remppaohjelmat kertovat paljon muustakin. Amerikkalaiset näyttävät tarvitsevan koteihinsa kylpyhuoneen jokaista makuuhuonetta kohden. Taitaa olla puhtautta rakastavaa porukkaa, tai sitten tavattoman häveliäitä. Keittiö on ehdottomasti aina oltava olohuoneen yhteydessä, saarekkeesta esteetön näkymä olohuoneeseen. Äitien ajasta iso osa kuluu ilmeisesti siinä hellan ääressä samalla vahtien mukuloita, jotka leikkivät olohuoneessa. On tärkeää myös seurustella vieraiden kanssa samalla kuin laittaa ruokaa.

Vieraita amerikkalaisilla remppaohjelmien perusteella riittääkin. Ruokailupöydän ääreen täytyy mahtua tavattoman iso porukka ja vieraille täytyy olla oma vierashuone (ja se kylpyhuone). Joskus taloissa on kaksi olohuonetta; perheen käyttöön rento ja edustuskäyttöön hieno. Mitäpä sitä ei vieraiden takia tekisi.

Tiedostan kyllä, että remppaohjelmien välittämä kuva amerikkalaisten asumisesta on melko yksipuolinen.

Tasapuolisuuden vuoksi voisi tehdä ohjelman siitä, miten asuntovaunu tuunataan hienommaksi tai koditon vaihtaa majaa roskiksesta toiseen. Vaan tuskinpa jaksaisin kovin realistista ohjelmaa kuitenkaan. Tarinat nopeista remonteista ja kauniista kodeista ovat todellisuuspakoa ja viihdettä, satua joka kuljettaa hetkeksi arjesta pois.

Ja muuten, jostain syystä pidän aina peukkuja remppaajien puolesta ja toivon muuton häviävän. Miksiköhän?