Kolumni: Politikointi kilpailussa

Syyslomaviikolla lähdin puhekilpailuun Kiinaan, sillä voitin keväämmällä Suomessa järjestettävät karsinnat. Kaiken kaikkiaan matkalle valmistautuminen oli melko kaaottista, esimerkiksi viisumin hakemiseen ei annettu järjestäjien puolesta mitään ohjeita. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin Kiinaan yhtenä kappaleena.

Huolimatta siitä, että kilpailua mainostettiin nimenomaan puhekilpailuna, todellisuudessa se on kuitenkin kaukana siitä. Päämotiivina tuntuu olevan propagandaohjelman tekeminen ulkomaalaisista, jotka tulevat katsomaan kiinalaisia nähtävyyksiä.

Varsinaisessa puhekilpailussa en menestynyt erityisen hyvin, sillä en hallitse kiinan standardiaksenttia.

Minulla on melko vahva taiwanin aksentti ja muutenkin luonnollisesti ymmärrän taiwanin aksenttia kaikista parhaiten.

Kilpailussa meillä oli ensiksi testi, jossa kysyttiin esimerkiksi kiinan historiaan ja kulttuuriin liittyviä asioita. Sen jälkeen oli puheosuus, jonka jälkeen tuomarit kysyivät muutaman kysymyksen ennalta opiskellulta listalta. Lopuksi oli talenttiosuus.

Olen ihan tyytyväinen siihen, etten päässyt 30 parhaan joukkoon, koska silloin olisin missanut esimerkiksi ihmiskehon rajoja rikkovan shaolin kungfu -esityksen ja muita hauskoja aktiviteetteja. Vaikka olisihan se ollut hienoa sanoa, että kuulun parhaimpien joukkoon vain muutaman vuoden opiskelun jälkeen.

Toisaalta voittaja on varmasti jo valittu ennen kisaa. Olen melko varma, että pohjoiskorealainen tyttö voittaa. Eikä vain siksi, että hän puhuu kiinaa kuin natiivi, vaan puhtaan politiikan takia. Eikä hän olisi ensimmäinen pohjoiskorealainen voittaja.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen