Kolumni: Pieniä taikoja

Voi kun toivon, että tämä hetki ei päättyisi milloinkaan! Meillä on ollut mukava ilta. Valitettavasti kello ei tunne armoa, ja minun pitää lähteä kotiin. Onneksi tapaamme pian uudestaan. Lähden hymyssä suin kävelemään, ja olen entistä vahvempi ihminen.

Tänään vietämme ystävänpäivää. Otsikko viittaa huomenna julkaistavaan samannimiseen Juha Tapion albumiin, ja mielestäni ystävyys on täynnä pientä taikaa. Uskon ja toivon, että meillä kaikilla on tällaisia hetkiä.

Minua jännittää. Hengitän syvään sisään ja ulos. Huomaat jännitykseni, mutta hymy äänessäsi kysyt minulta ääneen: ”Mikä fiilis?” Heitän peruukin päähän, vastaan hymyillen ja myönnän, että jännittää. Osaat luoda turvan, vaikka olen henkisesti alasti. Kohta autat minua laittamaan korkkarit jalkaan ja varmistat, että minulla on kaikki kohdallaan.

Laulu on tulossa viimeiseen kertosäkeeseen. Olemme lavalla, yleisön kuunnellessa meitä keskittyneesti. Pienen välisoiton aikana puristat minua kädestä hiljaa, ja laulamme yhdessä viimeisen, potin räjäyttävän kertosäkeen. Esitys onnistui, eikä pelkästään loistavan kappaleen voimalla.

Herkkyys. Halaus. Hymy. Tuki ja turva. Yhteiset pienet tärkeät hetket. Rakkaus. Ilot ja surut. Hetkiä, joista haluaa pitää kiinni. Ilman ystäviä, meille rakkaita ihmisiä kukaan meistä ei pärjää.

Kehtaan väittää näin. Vaikeat ajat ovat toivottavasti helpompia kestää, kun voi puhua toiselle, ja jakaa taakkaansa. Kaikki pienet taianomaiset hetket tekevät ystävien kanssa jaetuista hetkistä parhaimpia.

Haluan toivottaa juuri sinulle, arvoisa ja rakas lukija, oikein ihanaa ystävänpäivää!

Teemu Sytelä, muusikko (AMK)