Kolumni: Perhe on elämämme

Väestökehitystutkimuksen mukaan seutukunnallamme on vuonna 2030 noin yhdeksäntoista ja puolituhatta ihmistä. Asukaslukumme siis vähenee reilussa kymmenessä vuodessa noin kolmella tuhannella. Käykö niin, on meistä itsestämme kiinni.

Tämä kehitys on tuskin yllätys, mutta ajattelemisen aihetta se antaa. Miksi lapsia syntyy vähän? Miksi täältä muutetaan pois? Miksi tänne ei palata tai muuteta enempää? Kiivaimmin on keskusteltu syntyvyyden merkittävästä pudotuksesta. Ongelma on koko maanlaajuinen.

Lapsiperheiden asema on Suomessa poikkeuksellisen hyvä. Vauvan kehitystä seurataan tiiviisti ennen ja jälkeen syntymää ja äidistä pidetään huolta. Lapsensaannin turvaksi on niin äitiyspakkaus, lapsilisä kuin äitiys- ja perhevapaat, joissa perheillä itsellään on päätösvalta.

Kannusteet ja turva ovat tunnustettu ylpeydenaihe Suomelle ja tiukkanakaan aikana näistä etuuksista ei tingitä. Vanhemmuuden ympärillä on kuitenkin viimevuosina voimistunut kielteinen ilmapiiri. Lastenhoidon haasteita on korostettu ja epäonnistumisesta kasvattajana on maalattu pelkoja. Villeimmissä uhkakuvissa vauvat ovat syypäitä jopa ilmastonmuutokseen.

Jokaisella on oikeus päättää perheestään ja elämästään itse. Ketään ei lapsitalkoisiin pakoteta. Ilmapiiriä sen sijaan voisimme muuttaa. Kaikki eivät voi saada biologisesti lapsia, mutta heidänkin mahdollisuuksia vanhemmuuteen on tuettava. Tulevaisuuteen on katsottava ratkaisuhakuisesti ja pärjäämiseen kannustaen.

Monien meidän kodeissa sanottiin ennen lasten olevan siunaus. Näin on nytkin. Perhe on luottamuskysymys. Se on uskoa, että voimme yhdessä saada jotain itseämme suurempaa, joka selviää vaikeuksista ja iloitsee onnistumisista. Perhe ei ole vain syy elää. Se on elämämme.

Mikko Savola, ähtäriläinen kansanedustaja (kesk.)