Kolumni: Pelkkää pintaa

Terapiatakuu-kansalaisaloite on saanut tulta siipiensä alle kesän aikana. Aloitteen tavoite on, että sairastuneet pääsisivät nopeasti avun piiriin eikä esimerkiksi tulotaso vaikuttaisi sen saantiin. Mielenterveysasiat ovat olleet viimeaikoina vahvasti esillä eri medioiden kautta. Valtakäsitys mielenterveysongelmista tuntuu kuitenkin edelleen olevan se, että parempi, jos niistä ei puhuta ääneen.

Joidenkin nuorten keskuudessa vallitsee kuitenkin hyvin erilainen kulttuuri – mielenterveysongelmia saatetaan jopa ihailla ja romantisoida, ja niitä pidetään enemmän samaistuttavina persoonallisuuden piirteinä kuin psyykkisinä sairauksina. Kuitenkin sen sijaan, että tällaiset ihmiset hakisivat apua aktiivisesti, sairaudet löydään vitsiksi kaverien keskuudessa. Jotkut myös väittävät olevansa jollain tavalla sairastuneita, mahdollisesti kerätäkseen eräänlaisia internetin säälipisteitä.

Mustavalkoiset kuvat ja melankoliset mietelauseet sekä mielenterveysongelmilla ratsastaminen ovat hyvää täytettä omaan Instagram-feediin.

En tiedä, kumpi suhtautumistapa on vahingollisempi. On hyvä, ettei luonnollisia sairauksia pidetä häpeän aiheena, mutta jos epäilee itseään sairaaksi, tulee siihen suhtautua vakavasti. Mielenterveyden ei pitäisi olla asia, jolla haalia somepisteitä. Mielenterveysongelmien alentaminen vain vitseiksi tai luonteenpiirteiksi aiheuttaa haittaa erityisesti niille, joilla näitä sairauksia on. Jos näkyvin mielenterveysasioita jakava ryhmä on heitä, joille masennus tarkoittaa synkkää musiikkia ja mustia vaatteita, ei heitä, joilla ongelmia oikeasti on, ehkä otetakaan vakavasti.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen