Kolumni: Onnellisuuden alleviivaaminen

Asia tuli kerran esille leppoisan juttutuokion lomassa: Ärsyttää, kun kaikki somessa jatkuvasti tuo esille vaan kivoja juttuja. Oli kiva sää, laitetaanpa siitä kiva Instagramiin, söin avokaadoa tai jotain muuta trendikästä ”hömppäruokaa”, laitetaan siitäkin kuva. Ai niin, tänään oli muuten paras päivä ikinä, kaikki on niin hyvin.

Varmasti jokainen, jolla on jokin sometili, tietää, miten onnellisia hetkiä korostetaan ja ne jaetaan kaikille. Jo pitkään on käyty keskustelua siitä, miten some vaikuttaa ihmisten mielialoihin ja miten moni luulee, että muiden elämä on jännittävää samalla, kun omassa elämässä ei ole mitään sisältöä.

On helppo ymmärtää, mistä tämä mielipide juontaa juurensa. Itse kuitenkin näen sen niin, että moni haluaa luoda omasta somestaan ”safe spacen”, eli eräänlaisen turvapaikan, jossa ikävät asiat voi unohtaa ja jossa elämän kivat puolet korostuvat.

Erityisesti isommat nimet haluavat korostaa elämän positiivisia puolia varmasti myös siksi, että elämän epäkohtia on helppo käyttää heitä itseään vastaan. Kukaan tuskin haluaa, että hänet tunnetaan sellaisena ihmisenä, joka itkee kaatuneen maidon perään ja valittaa, kun pyörän ketjut irtosivat.

Ikävistä asioista voi helposti saada tarttumapintaa joku sellainen, jota tietyn ihmisen teot ja mielipiteet eivät mielytä.

Hyvä puoli somessakin kuitenkin on se, että jokainen voi tehdä siitä oman näköisensä. Jos haluat saada todellisempaa kuvaa muiden elämästä, löydät helposti niitä ”aidompia” vaikuttajia, jotka tuovat myös päivän ikävät puolet esille, jopa korostavat niitä. Jos haluat sulkea jonkin tietyn ilmiön tai henkilön pois elämästäsi, sekin onnistuu, vaikka kuplassa elämistä en ainakaan itse suosittelisi.

On myös hyvä aina muistuttaa itseään, ettei kaikki, mitä näkee tai kuulee, ole totta.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen

>>>>>>> Stashed changes