Kolumni: Onko se aina joko tai?

Ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Tämän ikävän iskulauseen voisi naulata melkein minne tahansa, ainakin useimmille netin keskustelupalstoille. Asiat nähdään hyvin musta-valkoisina ja ollaan valmiita oikeutetusti tuohtumaan ja tekemään johtopäätöksiä sanan puolikkaastakin, oli takana faktaa eli ei. Tämä olisi melkein huvittavaa, jollei se olisi myös huolestuttavaa.

Oikeasti, miten sieni- tai kasvikeskustelussa voi vetää herneen niin syvälle nenään? Koira- ja kissapalstoista puhumattakaan.

En kyllä kadehdi nettiryhmien ylläpitäjiä. Kuinka ihmeessä jatkuvasti toisia kritisoivat, omia näkemyksiään ainoina oikeina pitävät ja henkilökohtaisiin loukkauksiin sortuvat keskustelijat pidetään kurissa?

Kieltämättä väittely voi olla myös viihdyttävää. On kuitenkin taitolaji väitellä loukkaamatta toista. Osoittaa myös kypsyyttä jättää jotkin heitot huomiotta. Kaikkeen ei tarvitse reagoida. Useimmiten riidan haastaja vain nolaa itsensä.

Mutta onko tämä kaikki riitely, mielensäpahoittaminen ja yksinkertaisten totuuksien julistus sitten uutta? Väitän, että ei. Netin aikakaudella siitä vain on tullut julkisempaa. Se, mikä ennen pysyi kuppikuntien, naapurustojen ja perheiden sisällä, onkin nyt kaikkien silmillä ja luettavissa.

Kaikki eivät ole taitavia välittämään vivahteita. Kaikkea ei edes voi ilmaista pelkästään kirjoittamalla. Ilman eleitä, ilmeitä ja pitkiä selityksiä väärinkäsitysten vaara on ilmeinen.

Tiesitkö muuten, että iskulause, jolla aloitin, on väärä dilemma? Se tarkoittaa, että olemassa olisi vain kaksi vaihtoehtoa, oikea ja väärä.

Todellisuudessa vaihtoehtoja on useita. Monimutkainen maailmamme koostuu erilaisista harmaan sävyistä. Ne voi huomata, kun ei heti hermostu, vaan katsoo asioita rauhassa monelta kantilta.

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija