Kolumni: Neljän vuoden mittainen matka

Valitettava totuus ja kauhea klisee, tiedän: Matka omaan itseensä ja erityisesti itsensä hyväksymiseen on vain meistä itsestämme kiinni.

Kahdessa viime tekstissäni olen pohtinut unelmia, valmistumista ja sen jälkeistä tulevaisuutta. Nyt voin ilolla sanoa: Minäkin valmistuin vihdoinkin ammattiin! Nyt tuo vanha opiskelijatermi saa vaihtua viralliseen ammattinimikkeeseen: muusikko (AMK). Lisään perään vielä: musiikkiteatterin kandidaatti.

Yksi isoimmista matkoista oli opinnäytetyössäni käsittelemäni ulkonäköpaineet. Tein teokseen kappaleen nimeltä Kukaan ei rakasta lihavaa, mutta kappaletta tehdessäni minuun iski pelko. Voisinko esittää tällaista kappaletta? Voinko kohdata oman pelkoni, ja oman vantteran kehonkuvani?

Lopulta päätin, että nyt on aika: En anna omien pelkojeni määrittää onnellisuuttani, saati anna muiden mielipiteiden vaikuttaa minuun. En ole laihimmasta päästä, mutta tyytyväinen ja onnellinen siihen kuka olen. Sinä saat olla sinä, lihava karvainen sinä.

Tämä neljän vuoden matka saapui osaltani päätökseen, joka tulee olemaan aina yksi isoimmista ja itselle palkitsevimmista matkoista, opin vihdoinkin hyväksymään oman kehoni ja itseni sellaisena kuin olen.

Oikein aurinkoisia ja rentouttavia kesäpäiviä kaikille! Ollaan ylpeitä itsestämme, ja nautitaan elämästä!

TEEMU SYTELÄ, muusikko (AMK)