Kolumni: Muutosten pelko

Kesä alkaa kääntymään syksyä päin, ja suunnataan katseet alkavia haasteita kohti. Omalta osaltani kirjaimellisesti työelämään, mahtavaa!

Tasan kymmenen vuotta sitten aloitin opiskelijana Alavuden lukiossa. Tänä syksynä voin sanoa ensimmäistä kertaa, etten ole opiskelija. Valmistuessa muusikoksi ja, kun esiintymisiä on tehnyt yhteensä 17 vuotta, siirtymä ei ole ollut vaikeimmasta päästä, mutta silti iso elämänmuutos.

Syksy lähtee käyntiin teoksilla Tyttö ja Herra K sekä Billy Elliot, joiden lisäksi monologini Pieni Balleriina lähtee kiertueelle. Saan olla tästä elämäntilanteesta todella onnellinen. Ensimmäisen teoksen eli ”Tytön” maailma on kertonut hienon opetuksen, jota itsekin olen tämän kesän läpikäynyt: Entisestä irtipäästäminen on vaikeaa ja pitkä prosessi.

Iso elämänmuutos pelottaa: Uudet opinnot, muutto toiselle paikkakunnalle, uusi työpaikka, muutamia mainitakseni. Pelkoa ruokimme liian värikkäillä kauhukuvilla. Mitä jos en saakaan uusia ystäviä? Jos minua kiusataan? Entä jos epäonnistun työssäni? Kysymyksiä on lukemattomia ja pelkäämme muutoksen lisäksi pahinta mahdollisinta lopputulemaa.

Pelko on luonnollista ja kuuluu elämään, kunhan sen ei anna ottaa yliotetta. Itse jännitän jokaista esiintymistä, mutta se ei estä minua nousemasta lavalle. Pyrin ennen esitystä valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti, juomaan vettä ja hengittämään syvään.

Esiintymisjännitys on vain yksi esimerkki. Toivon että pystyt kohtaamaan pelkosi silmästä silmään, ja löytämään omat keinosi käsitellä sitä.

Voimia ja jaksamisia kaikille opinteille, sekä meille tänne työelämään!

Teemu Sytelä, muusikko AMK