Kolumni: Muistathan olla onnellinen!

Muistammehan olla onnellisia? Suurimpia huippuonnen päiviä on elämässä vain muutama. Hääpäiviä ei toivottavasti ole montaa, lapsen syntymiäkin rajallinen määrä ja lottovoitto osuu vain muutamien harvojen kohdalle.

Vaikka maailmassa on paljon tuskaa ja pahuutta, lähellämme on paljon myös ilon aiheita. Jotta voisi tuntea onnea, ei tarvita paljon, kunhan vain muistamme iloita, tuntea onnea.

Usein onnenhetken antaa toinen ihminen. On onni, kun mies tuo lenkiltä kukkia tai on vaikka metsäretkellä tehnyt koivun tuohesta ropposen, johon kerännyt marjoja. Tai vain on olemassa.

Kuinka onnelliseksi tekeekään toinen ihminen ja hänen kätensä kädessäni, poski poskea vasten! Tai katse jostain toiselta puolelta huonetta. Vaikka voisihan lottomiljoonakin saada hymyilemään - tai kauhistumaan! Muttei onneen tarvita rahaa eikä rikkauksia, Joskus siihen riittää puiden humina, tuulen kevyt kosketus poskilla tai hiuksissa.

Onnelliseksi tekee sekin, kun huomaa tuottaneensa iloa toiselle. On ilo, kun joku ystävä soittaa tai tekstaa pitkästä, pitkästä aikaa tai posti tuo kortin vielä nykyisenä viestitysaikana. On onnea istua miehen kanssa päiväkahvilla ja tarjota hänelle tuoretta pullaa, hymyillä silmistä silmiin. Varsinkin kesällä ulkona auringonpaisteessa tai auringon laskiessa. Miksi sen pitäisi olla jotain ihmeellisempää?

Onnelliseksi voi tehdä kaunis esine, maalaus tai vaikka vaikuttava, osuva runo, joka kuvaa omia tunteita ja jossa asia sanotaan kauniisti ja osuvasti. Kaunis maisema tai rakennus lähellä tai jossain kaukana saavat huokaamaan ihastuksesta. Moniin onnen hetkiin tarvitaan ystävä, toinen ihminen, mutta onnenhetkiä antavat myös lemmikit.

Sanotko, ettei ole syytä onneen? Jokaisella on. Ei ehkä joka hetki, mutta taas kohta. Kunhan unohdamme välinpitämättömyyden.

Olkaamme siis onnellisia!

Kirsti Mäkelä, toimituksen avustaja