Kolumni: Minusta tuli jalkapalloleski

Jalkapallon MM-kisat ovat täällä taas. Ihana Kroatiassa perheen kanssa vietetty laatuaika vaihtui kertarysäyksellä jalkapalloleskeyteen, joka kestää ties kuinka monta viikkoa. Selostajan ääni on se, jonka kuulen ensimmäisenä, kun avaan kotioven, ja sama pölinä kaikuu korvissa myös nukkumaan mennessä.

Puoli yhdeksän uutisten aikaan valtaan television hetkeksi. Meillä ei juuri keskustella, ei ainakaan mitään kovin syvällistä. Vaihdetaan vain nopeasti kuulumiset, tyyliin: ”Oletko soittanut putkimiehelle? – Yhym... En vielä.”

No, ei se mitään. Kokemuksesta tiedän, että pelien määrä vähenee viikkojen kuluessa. Ehkä jossain vaiheessa kiinnostun itsekin seuraamaan jotain jännittävää matsia. Siihen asti minulla on runsaasti niin sanottua omaa aikaa, jonka voin viettää vaikka metsälenkillä koiran kanssa, jos ei satu satamaan. Voisin tietysti kätevänä emäntänä vaikka leipoa (mutta en jaksa) tai alkaa vihdoin lukea Juha Hurmeen Finlandia-palkittua Niemi-romaania, joka pölyttyy olohuoneen pöydänkulmalla. Tai sitten voin katsoa lempisarjojani putkeen läppäriltä Yle Areenasta, mikä on todennäköisin vaihtoehto.

Kun on elänyt urheiluhullun kanssa neljännesvuosisadan, ei ajoittaista huomionpuutetta ota mitenkään henkilökohtaisesti. Sen kun tietää olevan ohimenevä ilmiö.

Jännityksellä odotan juhannusta. Mahtaako miesväki malttaa muuta tehdäkään kuin otteluita seurata ja kuinka paljon mahtuu innokkaita katsojia meidän pieneen mökinpirttiin tällä kertaa?

Arvatkaapa, mistä minut silloin löytää? – Saunasta ja uimasta, tietenkin.

Karoliina Syrjä, toimittaja

>>>>>>> Stashed changes