Kolumni: Minä kiitän

Rakkaat lukijat, sain toimitukselta ilmoituksen, että tämä on viimeinen kolumnini. Haluan kiittää kaikkia lukijoita ja erityisesti teitä, jotka uimahallin pukukopissa, kaupassa tai sähköpostitse olette minua kiittäneet.

Kiitoksillanne olette tunnustaneet, että kirjoituksillani on ollut merkitystä ja ne ovat motivoineet minua kirjoittamaan paremmin.

Idea Sapsun Sanat -kolumnista syntyi lehden edellisen päätoimittajan halusta julkaista taiteilijapersoonani Ike Novikoffin ajatuksia. Hän palveli lukijoita, siitä kiitos hänelle.

Kirjoittanut olen ilosta, korvauksetta. Ajattelen, että jos pystyn yhden lukijan ajattelua laajentamaan tarjoamalla erilaisen näkökulman, on se palkkana minulle riittävä.

Minua ovat lukemattomat ihmiset pyyteettömästi auttaneet, korkoa korolle on tuo apu kasvanut ja kirjoittaminen on yksi tapani maksaa saatua apua takaisin.

Elämme informaatioähkyssä: on uutisia, faktantarkistajia, asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita joka tuuttiin. Viesti on kuitenkin usein sama ja takana joku agenda.

Hyvää, pohdiskelevaa, maailmoja avaavaa, erilaisuuden yltäkylläisyydestä syntyvää kirjoitusta on harvemmin enää saatavilla.

Keskinkertaisuudesta on tullut hurrattavaa ja valeuutisista arkipäivää.

Puhelait eivät sanavapautta lavenna. Kirjoituksiani, puheitani ja haastattelujani on sensusuroitu kuluneen vuoden aikana enemmän kuin koskaan ennen.

Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä perustuslaillinen oikeus, sanavapaus on parasta myrkkyä sosialismille, joka haluaa vaientaa vapaan yksilön.

Vaikka juhlat on peruttu ja kirkot kiinni, niin kiitetään siitä mitä meillä on: vapaudesta, itsenäisyydestä, rakkaudesta.

Minä kiitän.

Ike Novikoff, alavutelainen kaikkien alojen asiantuntija