Kolumni: Millainen on ihannekuntasi?

Ihannekunnassani olisi aktiivinen ja hyvin resursoitu kirjasto. Se tekisi lukutaidon ja hyvinvoinnin eteen töitä yhteistyössä koulun, varhaiskasvatuksen, neuvoloiden ja muun muassa kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Kunnassa panostettaisiin myös vapaaseen sivistystyöhön ja tuettaisiin taiteiden ja käden taitojen harrastamista.

Jokaisella lapsella olisi oma, mieleinen harrastus. Jokaisen yksilöllistä koulupolkua tuettaisiin ja perheet saisivat hyvin varhaisessa vaiheessa tukea haasteisiin. Ammattikasvattajat ja vanhemmat toimisivat päättäväisesti yhtenä rintamana kaikenlaisen kiusaamisen ja syrjimisen ehkäisemiseksi.

Ihannekunnassani ihan jokainen aikuinen tuntisi ja kantaisi vastuunsa. Nukkavieru, pullorahoilla ruokaa ostava pikkulapsi ei jäisi huomaamatta ja auttamatta. Sillankaiteella keikkuva epätoivoinen pelastettaisiin yksissä tuumin jo ennen ambulanssin tuloa. Puhelimiensa sijaan pienten lasten vanhemmat katsoisivat lapsiaan ja puhuisivat heille.

Ihannekunnassani ketään ei jätettäisi yksin. Ei lapsia, nuoria, eikä vanhuksia. Kunnassa tuotettaisiin hyvinvointipalveluja ennakkoluulottomasti yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa. Uudenlaisiin asumismuotoihin ja elämäntapoihin suhtauduttaisiin ennakkoluulottomasti ja kannustavasti. Esimerkiksi yksinhuoltajien taloyhteisöt tai eläkeläisten kommuunit olisivat yleisiä. Kunta toimijana näyttäisi esimerkkiä lähiruuan ja -palveluiden suosimisessa ja uudet yritysideat ja toimijat toivotettaisiin aidosti tervetulleiksi.

Hetken huumaan ei ihannekunnassani haksahdettaisi. Kalliit kisastudiot ja muu prameilu jäisivät rakentamatta, eikä siltarumpupolitiikkaakaan harrastettaisi.

Tänä keväänä jokaisen kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä, millainen on oma ihannekunta. Sen rakentaminen alkaa tietysti omasta itsestä, mutta siihen voi vaikuttaa myös kävelemällä reippaasti vaaliuurnille.

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija