Kolumni: Metsä herätti veljeksetkin

Oletko sattunut kuulemaan valituksia, ettei korona-aikana voi tehdä mitään? Ainahan voi mennä metsään ja varsinkin nyt, kun kevät tuoksuu ilmassa ja vetää suomalaisen sielun luovuutta metsästämään. Tuo luovuuden asuminen metsiköissä iski mieleen Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, joiden keskuudessa luovuus sai siivet vapaudessa eikä yhteiskunnan vankina lukutaito-opissa tai häpeäpaalu-uhkailujen aiheuttamassa pelossa. Aapinen kun ei avautunut ihan heti.

Seitsemän veljestä rakentaa aasinsillan nykyopiskelulle, johon korona-aikana on hyvä mahdollisuus ihan kotisohvalta käsin. Kirjallisuuden perusopinnot juuri Jyväskylän avoimessa yliopistossa suorittaneena kannustan hyödyntämään netin tarjoamia entistä monipuolisempia ratkaisuja opiskeluun. Sinne ”mehtäänkin” kerkiää paremmin, kun ei tarvitse ajella tiettyyn kellon lyömään opiskelupaikkakunnalle istumaan tunkkaisiin saleihin. Luennot ovat saatavilla näppärästi netistä silloin, kun on sinun aikasi opiskella, ja tentitkin ovat koronan takia tehtävissä oman opiskelupöydän äärellä.

Opiskelu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Kun vielä keksisi suoran väylän tiedon kulkuun aivoihin ilman iän tuomaa hidastavaa ainesmassaa, niin tilanne olisi täydellinen. Into on kuitenkin hyvä mauste iänkaikkiseen oppimiseen ja kaikilla on omat tapansa ja omat aikansa siihen. Seitsemässä veljeksessäkin Eero tavaili jo silloin, kun Juhani ja Timo luettelivat vasta aakkosia. Veljeksiltä puuttui into, jonka he löysivät vasta selviytymistaistelunsa avulla metsässä.

Monesti opiskeluissa ajatellaan, että mistä on eniten hyötyä. Kuulunko vähemmistöön, jos kannustan valitsemaan sen, mistä on eniten iloa? Minulle on eniten antanut kirjallisuus, jonka äärellä on kyllä moni kyynelkin irronnut.

Minna Hiironen, ähtäriläinen toimittaja