Kolumni: Matoinen maailma

Ihminen oppii hitaasti. Tampereen Työväen Teatterin musikaalissa Tytöt 1918 sanottiin, että ihminen syntyy hitaammin kuin tappaja. Sadassa vuodessa moni asia on muuttunut, mutta paljon on vielä työtä edessä koskien suhtautumistamme ilmastoon, itseemme ja muihin ihmisiin.

Toissapäivänä vietimme Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Canth (1844–1897) oli ihmisoikeuksien ahkera puolestapuhuja, aktivisti, toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti paljon novelleja ja näytelmiä: Anna Liisa, Papin perhe, Työmiehen vaimo, muutamia mainitakseni.

Minna Canth tunnetaan ensimmäisenä suomenkielisenä naistoimittajana. Canth ajoi naisten asemaa ja puolusti vähäosaisia, ja on muun muassa sanonut naisten asemasta seuraavia tunnettuja sitaatteja: ”Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu.”

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”

Sadassa vuodessa moni asia on parantunut, naisten asema yhtenä näistä. Mutta syrjintä, vihapuhe, eriarvoistaminen – joillekin meistä nämä kaikki ovat jopa arkipäiväisiä tuskia. Maailma on niin matoinen, kuinka sokeita me kaikelle vääryydelle olemme. Meillä kaikilla on empatian kyky, ja koen, että myös velvollisuus olla empaattisia toisiamme kohtaan.

Canthin puheista yli sata vuotta eteenpäin, alkuvuodesta 2017 pitämässään puheessa Meryl Streep sanoi epäkunnioituksen kutsuvan epäkunnioitusta, väkivallan yllyttävän väkivaltaan. Siksi lopetan kolumnin loistavaan Minna Canthin sitaattiin: ”Vapaus, tasa-arvo ja rakkaus- toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Teemu Sytelä, muusikko (AMK)