Kolumni: Matkustan kuitenkin!

Matkustan edelleen, vaikka olen taas lukenut ja kuullut, kuinka suuren hiilijalanjäljen matkustaminen aiheuttaa. Minusta uusiin paikkoihin tutustuminen on elämän antoisimpia kokemuksia.

Viking Line ja Silja ovat muuttaneet liikennöintiään ympäristöystävällisemmäksi. Lennän mieluummin yhtiöillä, jotka käyttävät uusia, vähäpäästöisiä koneita, kuten Norwegian, mutten maksa Finnairille ylimääräistä omatuntoani rauhoittaakseni, vaikka se lupaakin käyttää rahat tukemaan polttoainetehokkaiden liesien käyttöönottoa Mosambikissa.

Mutta olen lentänyt Mosambikiin ja käyttänyt siellä rahaa hotellissa ja ravintoloissa, antanut ylimääräistä tippiä hotellin henkilökunnalle, jota juoksutin hakemaan kaupungilta jotain tarvitsemaani. Ostin kotitekoisia matkamuistoja ja maton, jonka valmistamiseen kävin tehtaalla tutustumassa, eikä siellä ainakaan lapsityövoimaa nähnyt.

Hotellissa en joka kerta heitä pyyhkeitä pyykkiin, eikä lakanoita tarvitse joka yö vaihtaa.

Kun näen, kuinka maailmalla touhutaan, en tunne huonoa omaatuntoa, vaikka ajattelen ilmastoa ja maailman tilaa vain silloin, kun se minulle sopii. Syön edelleen lihaa ja kananmunia. Kierrätän paperia, lasia ja jotain muutakin. Vaatteitani kierrätän netissä.

Sitä pidän pahana, että lapsia pelotellaan ilmastolla. Eräs äiti kertoi, kuinka tytär näkee painajaisia, eikä uskalla syödä oikein mitään, koska tuhoaa maailman. Lapsilla pitää olla lapsuus. Murehtia he ehtivät myöhemminkin. Mutta minä en tiedä, kuinka paljon on aikaa matkustaa, joten teen sen nyt.

Kirsti Mäkelä, Viiskunnan toimituksen avustaja