Kolumni: Kotiinpaluun hinta

Alussa en oikeastaan edes tajunnut, että nyt olen Suomessa. Kaikki tuntui samalta kuin ennen lähtöä, mutta samaan aikaan mikään ei ollut entisellään. Muutaman viikon totuttelun jälkeen kaipuu alkoi hiljalleen hiipiä arkeen, jota pyrin pitämään kasassa muun muassa kesätöiden avulla. Jos minulla olisi jotain tarttumapintaa ja rutiineja, minulla olisi vähemmän aikaa käydä vaihdon ja erityisesti paluun sekä tulevaisuuden mukanaan tuomia ajatuksia.

Nyt noiden tunteiden työntäminen syrjään on kuitenkin mahdotonta. Mietin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin vuoden aikana. Mitä kaikkea jäi tekemättä ja sanomatta. Mitä kaikkea hienoa tein, miten paljon avarsin maailmankuvaani ja miten upeita ihmissuhteita koin.

Samoja asioita kokevat parhaillaan myös muut vaihtarit kaikkialla maailmassa. Moni sanoo, ettei kukaan täysin ymmärrä, mitä he ovat käyneet ja mitä he käyvät parhaillaan läpi. Sama dilemma vaivaa minuakin. Kulttuurishokin ja ajatusten vuoristoradan selittäminen ihmisille, jotka ovat erilaisia ja kuitenkin samanlaisia kuin vuosi sitten, on hankalaa.

Kaikki se on jotakin, mikä pitää itse kokea, jotta sen voi täysin ymmärtää.

Vaikka pystyisikin osaltaan samaistumaan, kaikilla on subjektiiviset kokemukset vaihdosta. Siitä huolimatta kaikki meistä kuitenkin jättivät Taipein vilkkaiden katujen lomaan osan itseään. Se on hinta sille, että elämä voi jatkua.

Moni asia on muuttunut vuoden aikana. Ennen niin tutut ihmiset ovat kasvaneet, monet asiat on laitettu uusiksi. Samalla tuntuu, että aika on pysähtynyt ollessani poissa.

Vain aika näyttää, mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan.

IDA NURMI, vaihdosta palannut opiskelija

>>>>>>> Stashed changes