Kolumni: Kolumni ilman k-sanaa

Meidän raparperi ei ole lue uutisia. Mistään piittaamatta sen versot pungertavat sinnikkäästi kuolleiden lehtien seasta ja näyttävät kummallisen iloisilta.

Samoin uskovat kevääseen ja tulevaan kesään hedelmäpuut, joiden silmut turpoilevat jo malttamattomina. Nyt, kun ihmisetkin on väkisin rauhoitettu omalle reviirilleen, on katseet, teot ja ajatukset hyvä keskittää puutarhaan. Tai sen puuttuessa vaikka parvekkeelle.

Hiljattain on saatu lukea useampikin artikkeli pölyttäjäkadosta. Suomessakin melkein joka viides tärkeimmistä pölyttäjistä on jo uhanalainen. 75 prosenttia maailman viljelykasveista kuitenkin tarvitsee pölyttäjiä.

Toisin sanoen ilman pörriäisiä ihmisillä ei ole ruokaa, niin yksinkertaista se on.

Pörriäisten eteen ihan voi jokainen tehdä jotain, näinäkin aikoina.

Kaupasta ei kannata ostaa halvinta tuontiruokaa, vaan kääntää katse tuoteselosteeseen. Missä ruoka on kasvanut? Onko se luomua?

Teehen kannattaa kauhoa lähihunajaa, se parantaa kenties mansikkasatoa juuri sillä pellolla, jolle loppukesästä menet poimimaan marjoja.

Kylvöjäkin on viimein suunniteltava; vihreä asfaltti pihassa ei edistä luonnon monimuotoisuutta. Muutaman sentin ruohosängen sijaan voisi kukoistaa kukkaniitty ja perennatkin voi valita pörriäisiä silmällä pitäen.

Ahkerimmat nikkaroivat vielä ulkovaraston seinään hienon hyönteishotellin, joka tarjoaa ilmaisen yösijan ahkerille siipiveikoille.

Ja kun hommaan oikein keskittyy, voi hetkeksi unohtaa sen k-sanankin, jota tähän kolumniin ei ollut tarkoitus lainkaan kirjoittaa.

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija