Kolumni: Runon ja suven kunniaksi

Kirjoitan tätä tekstiä runon ja suven päivänä, eli Eino Leinon syntymäpäivänä 6.7.

Leino syntyi 1878 Paltamon Paltaniemellä, joka nykyisin on osa Kajaania. Hän kuoli tapahtumarikkaan elämän päätteeksi Hyvinkään Nuppulinnassa vuonna 1926, vain 47-vuotiaana, minun ikäisenäni.

Leino tunnetaan hyvin suomalaisen luonnon lyyrikkona. Suomen tunnetuimmaksi runoksi sanotaan hänen kirjoittamaansa Nocturnea, joka muistetaan myös Vesa-Matti Loirin laulamana tulkintana.

Nocturne tihkuu kesäisen yön mystiikkaa. Korvissa soi ruislinnun laulu ja tähkäpäiden päällä möllöttää täysikuu. Laaksot verhoutuvat kaskisavuun. Kuva on kaunis ja kertoo erilaisesta maaseudusta kuin missä tänä päivänä elämme. Ruislintu eli ruisrääkkä ei enää ole yleinen. Linnun laulun sijaan äänimaisema iltaisin täyttyy bemarien tai kawasakien moottorin pärinästä. Tähkäpäiden vaalimisen sijasta moni pelto on metsitetty jo takavuosina ja melko monia hoidetaan tänä päivänä vain kaatamalla heinä maahan maatumaan.

Kaskeaminenkin on jo historiaa, nyt lähinnä Metsähallitus harrastaa luonnonhoidollista kulotusta.

Niin maailma muuttuu Eskoseni, vaikkei se aina ole kivaa. Suomen suvessa on kuitenkin edelleen mykistävää kauneutta, jonka soisi säilyvän mielessä vähintään marraskuun loskaan saakka ja mieluusti sen ylikin.

Minä haluan muistaa ainakin juhannusruusun tuoksun, sateen jälkeisen kesätaivaan kuvajaisen veden pinnalla, haarapääskyn kiitämässä hernepellon yllä ja kesän ensimmäisten omien perunoiden maun kielellä.

Mitä sinä haluat tästä suvesta kantaa eväänäsi pimeimpään vuodenaikaan? Miten soi sinun Nocturnesi?

Mervi Heikkilä, kuortanelainen kirjailija