Kolumni: Kenen on vastuu?

Ylen Perjantai-dokkarissa kerrottiin Isla Mäkisestä, joka joutui 16-vuotiaana Tinder-treffeillä seuralaisensa raiskaamaksi. Samaisesta dokumentista on myös uutisartikkeli, jossa on myös poliisin kommentti tapauksesta sekä seksuaalirikoksista yleisesti toteamalla, etteivät seksuaalirikokset ole vakavimpia rikoksia.

Kommentti herätti kaveripiirissäni kummastelua. Viime vuoden lopulla Keskusrikospoliisi julkaisi TikTok-kanavallaan videon, jossa kuvitteellinen henkilö lähetti paljastavan kuvan itsestään kavereillansa.

TikTok on erityisesti nuorten keskuudessa suosittu sovellus, jossa voi julkaista lyhyitä videopätkiä. Videolla toinen kavereista lähettikin kuvan eteenpäin, ja kuva levisi lopulta niin monelle, että sen poistaminen netistä kokonaan olisi ollut mahdotonta.

Videon kommenteissa on runsaasti kritiikkiä siitä, että videossa keskitytään uhrin syyllistämiseen, eikä esimerkiksi kerrota, että intiimien kuvien levittäminen eteenpäin on itse asiassa rikos, ja sellaista tekevä henkilö syyllistyy rikokseen.

On kummallista, että sen sijaan, että kerrottaisiin ihmisille, ettei kannata tehdä rikoksia, vastuu keskitetään uhriin.

Olisi mielenkiintoista, jos samaa logiikkaa käytettäisiin monissa muissakin rikoksissa. Jos ei halua joutua verkkopetoksen uhriksi, ei kannata ostaa netistä yhtään mitään.

Ei tarvitse kertoa keinoja, joilla tunnistaa mahdollisen petoksen, ohjeistaa vain, että ei kannattaisi ostaa netistä mitään, niin ei voi sattua mitään pahaa.

En usko, että tälläiset ulostulot ja kommentit rikoksiin liittyen ainakaan lisäävät ihmisten luottamusta poliisia kohtaan.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen