Kolumni: Ihanan epäreilua

Kirkkaaseen auringonvaloon sekoittuva piipun tuoksu tunketuu sisälle, kun avaan liukuoven parvekkeelle. Puoli vuotta olen pyytänyt haastattelua kalifornialaiselta naapuriltamme Harold R. Novotnylta, joka on 82-vuotias eläkkeellä oleva lastenpsykiatri Stanfordin yliopistosta.

Harold on hyvässä kunnossa, hänen mielensä on kirkas ja nuorekas, hän lukee paljon, pelaa pokeria ja ajaa vanhalla kultaisella Lexuksella pysähtymättä stop-merkkien kohdalla.

Hän on hoitanut Piilaakson menestyneimpien vanhempien lapsia. Mikä on tärkein neuvo minkä hän antaisi pikkulasten vanhemmille nyt? ” It isn’t fair, and it is wonderful – se ei ole reilua ja se on ihanaa”, Harold vastaa.

Hän kertoo, että ennen kuin lapsi tulee 13-vuoden ikään, hän ei pysty ajattelemaan konseptuaalisesti, vaan ajattelee oikeudenmukaisuuden tarkoittavan ”määrää”.

”Opetamme lapsille, että pitäisi olla oikeudenmukaista (tasa-arvoista). Kun lapset kasvavat he huomaavat, että emme ole samankokoisia tai yhtä älykkäitä, meillä ei ole samanarvoisia kokemuksia, ja on monia asioita, jotka eivät missään nimessä ole tasa-arvoisia”, Harold kertoo.

Haroldin mukaan meidän pitääkin opettaa pienille lapsille, että epäreiluus on ihanaa. On ihanan epäreilua, että vanhempi usein pärjää nuoremmalle ja että isosisko saa valvoa myöhään. Meidän pitää ymmärtää, että lapsille vaikeus on sanojen merkityksessä.

”Tehtäväsi vanhempana on samaistua lapsiisi ja selittää sanojen merkitys heille”.

Hän lopettaa haastattelun sanomalla, että tarvitsemme samat mahdollisuudet tehdäksemme elämistämme parempaa, mutta samojen lopputulosten odottaminen on kuin odottaisi satasen finaalissa kaikkien saapuvan maaliin yhtä aikaa.

Ike Novikoff, alavutelainen kaikkien alojen asiantuntija