Kolumni: Hylätyt talot, autiot pihat

Vapun aikoihin vuonna 1986 kuljin isäni perässä ympäri tonttiamme ja kuuntelin säteilymittarin piipitystä. Isäni mittasi laitteella Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta Ähtäriin kantautuneen laskeuman radioaktiivisuutta. 32 vuoden takaa oleva muisto palasi mieleeni kirkkaana runsas viikko sitten, kun vierailin Ukrainassa. Reissuun liittyi myös käynti aivan Ukrainan ja Valko-Venäjän rajan tuntumassa Tšernobylin ja Prypjatin kaupungeissa sekä ydinvoimalan alueella.

Puolitoista vuorokautta onnettomuuden jälkeen voimalaitoksen lähialueilta evakoitiin kymmeniä tuhansia ihmisiä ja kymmenet kylät Ukrainan ja Valko-Venäjän puolella tyhjenivät.

Nyt autioista kylistä on tullut vierailukohde, joka houkuttelee turistiryhmiä. Lapset eivät kuitenkaan ole tervetulleita.

Prypjatissa, vain muutaman kilometrin päässä voimalasta asui yli 50 000 ihmistä. Heistä suurin osa oli nuoria perheitä, jotka olivat muuttaneet vain 16 vuotta aiemmin perustettuun kaupunkiin työn perässä. Kaupungin asukkaiden keski-ikäkin oli vain 23 vuotta. Kaupungin pääkatuja ympäröivät korkeat kerrostalot ja perheet viettivät vapaa-aikaansa keskustan palveluiden ääressä.

Nyt Prypjatin keskustassa rapistuvat kerrostalojen lisäksi muun muassa hotelli, supermarketti ja komea kulttuuripalatsi. Vain kivenheiton päästä siitä on myös uutukainen huvipuisto, jota ei koskaan ehditty avata.

Ydinvoimalaa ympäröivällä 30 kilometrin suoja-alueella työskentelee tuhansia ihmisiä, mutta turistiryhmien lisäksi Tšernobylin tai Prypjatin kaduilla ei näkynyt juuri muuta kuin muutama kulkukoira ja tuulessa lentäviä lehtiä. Se on näky, joka jäänee pyörimään verkkokalvoille pitkäksi aikaa.

Ella Nurmi, päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes