Kolumni: Elämää neljän seinän sisällä

Jatkuva neljän seinän sisällä pysyminen on monesta varmasti uutta ja outoa. Päivät on totuttu kuluttamaan töissä tai koulussa ja vasta iltapäivällä on tultu kotiin. Kun on 24 tuntia neljän seinän sisällä, ajan taju ikään kuin katoaa. Päivät ja tunnit lipuvat ohi muistuttaen toisiaan. Joistakin karanteenielämä voi tuntua myös ahdistavalta, kun arkiset kontaktit ja rutiinit katoavat.

Koulujen sulkemisen myötä oppilaiden sekä opettajien on pitänyt sopeutua uuteen tilanteeseen. Opiskelemme kaiken itsenäisesti, tosin opettajat totta kai tarjoavat materiaalit ja vinkit ja neuvovat tarvittaessa. Joistakin aineista pidetään netin kautta oppitunteja, tosin itse pitää osata pitää aikatauluista kiinni.

Joillekin uusi opiskelutyyli sopii paremmin kuin toisille, mutta itse pidän paljon omatoimisuudesta ja siitä, että kouluhommiin saa käyttää juuri niin paljon aikaa kuin haluaa. Helpot asiat voi käydä nopeasti läpi, jolloin aikaa jää kaikelle muulle.

Vaikka on tärkeää pyrkiä välttämään liikaa ihmiskontakteja, on kuitenkin hyvä välttää sitä, että päivät kuluisivat istuen tai maaten. Liikunta pitää pään kasassa.

Tekee hyvää käydä lenkillä tai pitää pieni jumppatauko etätöiden tai kouluhommien välissä.

Itse olen saanut apua elämän aikatauluttamisesta; teen kouluhommia puoleen päivään asti, jonka jälkeen syön ja pidän pienin taukojumpan; sen jälkeen opiskelu jatkuu.

Joillekin aikataulut sopivat, toisille ei, joten kannattaa kuunnella itseään. Aina voi myös kokeilla uutta ja katsoa, onko se oma juttu.

Opettajat ja pomot varmasti ymmärtävät, että uudessa tilanteessa riittää kokeiltavaa ja totuteltavaa, joten on turha pyrkiä täydellisyyteen.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen