Kolumni: Ei enää maailman saastunein

Tällä viikolla vietetään Itämeripäivää. Päivän tarkoituksena on jakaa tietoa Itämerestä ja kannustaa ihmisiä tekemään konkreettisia tekoja sen tilan parantamiseksi.

Ilmastonmuutoksesta ja teoista ilmastonmuutoksen puolesta on puhuttu paljon viime aikoina. Ylipäätään mielenkiinto globaaleja ongelmia kohtaan tuntuu kasvaneen. Kuitenkin monet, jotka ovat muuten tietoisia ympäristöstä, eivät ehkä tiedä Itämerestä yhtä paljoa.

Mahdollisesti tähän voi vaikuttaa se, että Itämeren tilaa säädellään paljolti valtion tasolta, eikä vastuuta ole samalla tavalla sysätty yksittäisille ihmisille ja heidän valinnoilleen. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa huomio kiinnittyy paljon siihen, mitä yksittäisen ihmisen tulisi tehdä.

On myös helpompi ajatella, ettei merkittäviä ympäristöongelmia täällä meillä Suomessa ole.

Kun ajattelee ympäristöongelmia, ensimmäisenä tulevat mieleen joet Aasiassa, joihin tehtaat laskevat jätevetensä ja jota paikalliset asukkaat juovat päivittäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meilläkin olisi parannettavaa omalla alueellamme, vaikka Itämeri ei olekaan enää maailman saastunein meri.

Meremme ongelma on erityisesti rehevöityminen. Merkittävin yksittäinen kuormittaja on maatalous, josta valuu ravinteita mereen.

Ongelmat ja niiden syyt tiedetään hyvin, ja paljon onkin jo tapahtunut meren tilan parantamiseksi. Kuitenkaan asiat eivät parane muutamassa vuodessa.

Ilmastonmuutos tai muutkaan globaalit ongelmat eivät sulje pois Itämerta.

Oikeastaan asiat kulkevat käsikkäin. Tutkijoiden mukaan Maan keskilämpötilan nousu nimittäin pahentaa Itämeren tilaa.

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen