Kolumni: Arkista väriterapiaa

Olen ostanut tänä syksynä itselleni keltaisen takin ja punaiset kengät. Kun etsin kaupassa uutta syystakkia, tuntui kuin henkariin ripustetut keltaiset ulkoilutakit olisivat suorastaan huutaneet minulle: ”Ota minut! Minä olen sinun!”

Jollei henkarista olisi löytynyt sopivaa kokoa, kaupasta olisi tuskin lähtenyt matkaani mitään muutakaan takkia. Kirkas keltainen veti minua puoleensa niin voimakkaasti, että kaikki muut värit tuntuivat haaleilta ja tylsiltä, suorastaan masentavilta sen rinnalla.

Pidän väreistä. Vaatekaapistani löytyy toki paljon mustaa, mutta siellä on myös kirkkaita värejä. En seuraa muotia vaan ostan vaatteita, joiden väri puhuttelee minua. Muoti kuitenkin ohjaa vaateostojani, sillä välillä en löydä vaateliikkeistä lainkaan sellaisia vaatteita, jotka haluaisin ostaa. Välillä muoti taas avaa minulle värien aarrearkun, josta ammennan surutta.

Vaatteet ovat arkipäivän väriterapiaa, jolla hoidan itseäni. Niillä vahvistan itsetuntoani, viestitän olotilastani tai vain piristän päivääni.

Vaatteiden lisäksi imen värien voimaa myös muusta ympäristöstäni. Kodissani on kirkkaanväriset tehosteseinät, joita osa ihmisistä ei missään nimessä haluaisi. Myös tekstiileistä löytyy värejä, joskin harkitusti vain muutamaa erilaista.

Sitten on vielä Suomen luonto. Rakastan syksyä, kun luonto on täynnä mitä upeimpia värejä. Keltaisen, punaisen ja oranssin eri sävyt ihastuttavat ja hämmästyttävät. Lähes yhtä upeaa aikaa on loppukevät ja alkukesä, kun kasvien vihreys on vielä heleää ja saan ihailla niitä lukemattomia erilaisia vihreän sävyjä, joita vain luonto voi tarjota. Kertakaikkisen upeaa!

Ella Nurmi, päätoimittaja