Kolumni: Antirasistisia strategioita

Yhdysvalloissa koronaa ovat seuranneet mielenosoitukset, jotka saivat alkunsa poliisin surmattua tummaihoisen miehen, George Floydin. Väkivalta ja tiettyjen kansanryhmien eriarvoinen kohtelu on jatkunut Yhdysvalloissa vuosisatoja, eikä se ole vieläkään hävinnyt minnekään.

Atlantin takaiset tapahtumat ovat saaneet myös suomalaiset pohtimaan rasismia. Tällä hetkellä näkyvin kannanotto lienee ”antirasistiset strategiat ja kriittinen näkökulma opintosuunnitelmiin” -kansalaisaloite.

Vuonna 2018 julkaistun selvityksen mukaan Suomi oli EU:n rasistisin maa, ja tämä tuskin on muutamassa vuodessa muuttunut juuri mihinkään.

Kalle Liuska otti Sool-sivulla julkaistussa kannanotossaan ”Antirasismi opetussuunnitelmiin” (4.6.2020) esille sen, että ”opettajan ei tule vain puuttua rasismiin, vaan toimia aktiivisesti sitä vastaan kasvatustyössään”.

Tämä on tärkeä kohta ja juuri oikea suunta. Ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin sotkujen siivoaminen jälkikäteen.

Kansalaisaloitteen sivuilla esiteltiin erilaisia antirasistisia strategioita ja mitä ne tarkoittaisivat käytännössä, ja mukana oli muun muassa tutustuminen orjuuden historiaan, massamurhiin ja rotusortoon yleisesti.

En tiedä, mitä aiheita nämä tarkalleen käsittelisivät, mutta itse ainakin kokisin tarpeelliseksi, että asioita lähestytään erityisesti suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta.

Esimerkiksi saamelaiset, romanit ja tataarit ovat jo historiallisestikin olleet tiivis osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta antaako perusopetuksemme paljoakaan työkaluja näiden ryhmien historian ja kulttuurin ymmärtämiseen?

Ida Nurmi, alavutelainen lukiolainen