Kolumni: Ammuntaa koulussa

Yksi erikoisuus Taiwanin kouluissa ovat armeijatunnit ja niiden opettajat. Armeijatuntien opettajilla on joka päivä vihertävät uniformut päällä, siinä missä muilla opettajilla on normaalit, kasuaalit vaatteet. Kyseiset tunnit tai opettajat eivät koskaan ole olleet suuria suosikkejani. Tunneillakin yleensä katsotaan videoita sodista ja kriiseistä tai harjoitellaan marssiasentoja – kiinaksi.

Tässä kuussa tuntien aihe on kuitenkin vakavoitunut entisestään – aiheena ovat olleet aseet. Viikko sitten harjoittelimme ihan oikeaa ampumista, eikä mitään muovikuulien ampuvista leikkipyssyillä. Kieltämättä tunti oli mielenkiintoinen ja positiivisesti erilainen verrattuna siihen, miten puuduttavia armeijatunnit yleensä ovat. Tuntien aikana olen kuitenkin miettinyt sitä, etteivät kyseiset tunnit menisi millään läpi Suomessa.

Tietysti taiwanilaisilla ja suomalaisilla on erilainen näkökulma ja lähestymistapa asioihin. Suomella ei ole varsinaisia uhkia. Venäjälläkin on varmasti paljon suurempia ongelmia kuin hyökätä pieneen ja varsin hyödyttömään maahan, jolla ei ole kovin suurta roolia taloudessa tai politiikassa. Mitä taas tulee Taiwaniin, aselepoa Kiinan kanssa ei ole solmittu, joten kaksi valtiota on käytännössä edelleen sodassa keskenään, joskin aseiden sijasta voittaja ratkeaa talouden ja politikoinnin avulla. Kiina on uhannut, että jos yksikään maa hyväksyy Taiwanin itsenäisyyden, Kiina lopettaa kaikki diplomaatti- ja kauppasuhteet kyseiseen maahan.

Käytännössä Kiina voisi painaa vain yhtä nappia, ja koko Taiwanin saari lakkaisi olemasta.

Luokkalaiseni perusteli ampumaharjoituksia sillä, että meidän täytyy osata puolustaa itseämme. Tarvitseeko itsepuolustuksen kuitenkaan tarkoittaa sitä, että 9. luokkalaisille opetetaan, miten tappaa toinen ihminen?

Ida Nurmi, vaihdossa oleva alavutelaisopiskelija

>>>>>>> Stashed changes