Kolumni: Äiti, kiitos kaikesta

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta, kohota unessa pilvien alta, ja katsella korkeammalta.

Näillä lauseilla alkaa Lauri Viidan ja Heikki Salon sanoittama, Eeva Konnun säveltämä laulu Alfhild, musikaalista Viita 1949. Viime sunnuntaina tämä kyseinen kappale palasi vahvasti mieleeni.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Jokaisella perheellä ja suvulla on omat juhlaperinteensä, ja sosiaalinen media täyttyy äitien ja isoäitien, elävien ja edesmenneiden muisteluista.

Viikko sitten päätin yllättää äitini ja molemmat siskoni lähettämällä heille orvokkikukkakorit, koska valitettavasti en itse päässyt käymään äitienpäivänä kotona ja näkemään rakasta äitiäni tai siskojani, jotka ovat äitejä itsekin. Yllätys oli kuulemma kaikille mieluinen, mutta eniten olisin toivonut, että olisin voinut antaa kukkakorit heille itse kasvotusten.

Äitini on aina ollut tukena, ja on aina poikansa tuntenut. Kun tulee koti-ikävä tai murehtii asioita, äidille voi aina soittaa, ja hän osaa aina löytää lohdutukseen oikeat sanat. Eniten tässä elämässä toivoo, että voi tehdä vanhempansa ylpeiksi omasta lapsestaan, ja että vanhemmat näkevät lapsensa pärjäävän.

Pienessä Balleriinassa on kappale nimeltä Äiti, jonka olen tehnyt yhdessä ystäväni kanssa. Kappaleen esittäminen on aina ollut äärimmäisen haastavaa tekstin rehellisyyden ja avoimuuden takia, mutta haastavinta sitä on ollut esittää omalle äidille, joka on kahdesti nähnyt teoksen.

Sanon tämän vielä äitienpäivän jälkeen, ja tulen aina sanomaan: Äiti, kiitos kaikesta. Kellään ei ole suurempaa rakkautta.

Teemu Sytelä, muusikko (AMK)