Omistan Alavuden eräällä kylällä vanhan pikkutilan iän leimaamine rakennuksineen. Tilan, entisen kotini, pihapiiri metsäisine maisemineen on työlleni tärkeä vastapaino, niin esteettisesti kuin erilaisine pihapuuhineen.
Aivan pihan vieressä on vanhastaan kasvanut iäkäs metsä. Toki tiesin, että se aikanaan hakataan. Olenkin omistajalta tiedustellut tuon muutaman aarin ostamista, mutta isien maista on tietenkin epämieluisaa luopua.
Viime keväänä rajalle ilmestyi hakkuualueen merkit, ja niinpä heti soitin omistajalle, myisikö hän alueen minulle, tai jättäisi muutaman komean männyn pystyyn rajani lähelle. Hän kieltäytyi.
Hakkuualueesta tuli erittäin ruma, ja ajattelin, ettei se siitä pahene. Väärin. Mätästyskone saa aikaan vielä hirveämmän näyn, ja sitä nyt katselen tästä lähtien.
Kuule metsänomistaja, olet varmaan hyvilläsi ja ihan laillisestihan toimit. Mutta mitä ikinä hirveää, rikollista ja loukkaavaa olen sinulle tai perheellesi tehnyt, lienee nyt hyvitetty...
Vai onko? Minun mieleni on nyt aina paha, kun olen pihallani ja näen kuvottavan myllätyn hakkuualueen.
Kesäterveisin,
Jaana Mäkelä, AA, Alavus