Sosiaalisessa mediassa leviää näyttelijä Alyssa Milanon twiitistä lähtenyt Me too -kampanja, jossa tehdään näkyväksi naisten kokemaa häirintää. Omassa tuttavapiirissänikin monet naiset ovat julkaiseet omassa Facebook-profiilissaan hästägin Me too.
Moni on myös kertonut karuja kertomuksia siitä, millaista heidän kohtaamansa seksuaalinen häirintä on ollut. Vihjailut, suorat ehdotukset, lääppiminen ja kouriminen ovat varsin tavallisia tapoja, jolla miehet ovat halventaneet naisia. Tarinoissa on myös rankempia kokemuksia, joista jotkut tulevat ehkä ensimmäistä kertaa julki.
Ahdistelu ei kohdistu vain naisiin. Myös miehet joutuvat kohtaamaan lääppimistä ja asiattomia ehdotuksia meiltä naisilta.
Ahdistelija ei useinkaan itse ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Sen osoittaa esimerkiksi amsterdamilaisen opiskelijan Noa Jansmanin Instagram-tilillään julkaisemat selfiet, joissa Jansmanin kanssaan poseeraavat häntä kadulla häirinneet miehet. Jos he olisivat kokeneet toimineensa väärin, niin moni tuskin olisi suostunut kuvattavaksi.
Me too -kampanjan tavoitteena on tehdä häirintää näkyväksi. Samalla se pyrkii hälventämään häirinnän ympärillä olevaa häpeän huntua, joka liittyy tapauksiin surullisen usein. Häirinnän kokenut voi myös syytellä itseään, kun ei osannut avata yllättävässä tilanteessa suutaan ja huutaa, kuinka väärin toinen tekee, käskeä lopettamaan. Mieltä voi kalvaa myös ajatus: oliko vika sittenkin vain minussa.
Somekampanjant eivät poista häirintää, mutta ehkä ne auttavat rikkomaan häpeän ja hiljaisuuden kulttuuria. Ehkä se jättää myös jonkun mieleen muistijäljen siitä, mikä on sallittua, ja miten pahasti voi toista omalla käytöksellään satuttaa.