Äitini aloitti syksyllä opiskelun yliopiston liikuntatieteellisessä ja näkee siellä päivittäin muun muassa liikunnanopettajiksi opiskelevia nuoria naisia. Tullessaan iltaisin kotiin hän kertoo. millaisia luennot olivat ja sen, miltä nämä nuoremmat opiskelijat tänään näyttivät.
Tietoisena nykyajan muotivillityksistä en erityisemmin hämmästy kuunnellessani äitini puheita. Äitini on kuitenkin huvittunut kaikkien tyttöjen samanlaisista leteistä, housuista ja kengistä, puhumattakaan samanmerkkisistä repuista ja laukuista.
Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin vaatteista ja tavaroistahan sen nykynuoren tuntee, eivätkä muoti-ilmiöt rajoitu pelkästään nuoriin naisiin ja tyttöihin. Adidaksen kolme raitaa ja Niken mustat tai valkoiset lenkkarit ovat arkinen asia katukuvassa, vaikka tuotteilla tapaa olla hintaa ihan liiaksikin.
Toisinaan muoti-ilmiöt huvittavat minua, mutta yritän parhaani mukaan ymmärtää ihmisten motiiveja niin kutsuttuun massapukeutumiseen. Samanlaiset vaatteet, asusteet ja tavarat yhdistävät ja tarjoavat puheenaiheita. Puolitutulta voi kysyä hänen iPhonensa hintaa ja kas, näin saadaan aikaan kunnon keskustelu. Eikä sovi unohtaa katu-uskottavuutta, jota trendikkäät vaatteet ehdottomasti tuovat.
Niin, ehkä minunkin pitäisi muotivaatteiden välttelyn sijaan suunnata kauppaan niitä ostamaan. Korkean hinnan vastineeksi voisin saada yhteenkuuluvuuden tunnetta ja pelastuksen vaivaannuttavalta hiljaisuudelta.
Emilia Rantanen
Kirjoittaja oli Viiskunnan toimituksessa tutustumassa työelämään