Matka oli kivikkoinen. Vihdoin löytyi sellainen paikka, jossa hoidettiin, kun pääsin monen mutkan jälkeen Ähtärin sairaalan kuntoutusosastolle. Siellä menikin kaksi kuukautta.
Ensin ilmoitettiin, että huomenna pääset sinne. Olin iloinen tiedosta. Sitten tuli tieto, että paikka meni. Olin pettynyt. Ystäväni alkoi sitten touhuta minua sinne. Seuraavana päivänä minut siirrettiin.
Nyt olen opetellut kotona asumista kotihoidon avustamana ja odotan pääsyä Tampereen yliopistosairaalaan. Sinne on kolmen kuukauden jono.
Kiitokset Alavuden Eläkeliiton Hopeakuorolle, kävivät laulamassa siellä.
Toivotan Viiskunnan lukijoille kaikkea hyvää ja rauhallista uutta vuotta!
Matti J Mikkola