Suora lainaus keskiviikon 16.12. Ilkka-lehdestä: ”Ulkomaisten marjanpoimijoiden määrää pitäisi lisätä vuosittain 10–15 prosenttia, jotta luonnonmarjateollisuudessa toimivat yritykset voisivat varmistaa toimintansa ja tasaisen viennin”.
Itselläni ei ole mitään esim. thaimaalaispoimijoita vastaan, mutta onkohan kerääjien ulkomailta tuominen oikein kansantaloudellisesti järkevää, kun jo pelkät lentoliput maksavat mansikoita.
Olisihan meillä kotimaassakin poimijareserviä olemassa. Esimerkiksi eräs tietty väestöryhmä, jonka on monesti aika vaikea löytää palkkatyötä, työllistyisi edes muutamaksi viikoksi vuoden aikana. Ja turvapaikanhakijat voisivat olla innokkaitakin marjankerääjiä. Jos poimijat saisivat jonkinlaisen päivärahan ja normaalin tilin kerätyistä marjoista, niin uskoisin, että vapaaehtoisiakin voisi löytyä. Vai onko Suomen elintaso liian korkea tällaisen tavallisen, hiukan vähemmän tuottavan työn tekemiseen ja teettämiseen oman maan kansalaisilla?
Tämä on yksi ruohonjuuritason esimerkki siitä, kuinka suomalainen työ valuu ulkomaisiin käsiin, jopa täällä omalla maaperällämme. Ei siis ole mikään ihme, että Suomi on putoamassa kyydistä kiristyvillä kansainvälisillä työmarkkinoilla.
Satunnainen marjanpoimija
Töysä