Viime päivinä pitkin maita ja mantuja on kohuttu Ranskan burkini-uimapukukiellosta ja ilmeisesti suunnitteilla olevasta Saksan laista, joka kieltää burkaan pukeutumisen julkisesti. Saksan lain voisin ymmärtääkin, jos perustelu olisi puhtaasti turvallisuussyyt. Burkaa käytettäessä ei varmuudella voi sanoa, kuka asua oikeasti käyttää – onhan näkyvissä pelkät silmät. Samalla voisi kieltää esimerkiksi kommandopipot, kaulahuivien käyttö niin, että se peittää kasvot sekä hupparin hupun vetämisen pään yli niin, että kasvot eivät ole kunnolla näkyvissä.
Saksan sisäministeri perusteli lakia muun muassa sillä, että burkan käyttö ei kuulu saksalaiseen yhteiskuntaan. Jos ainoa syy vaatteen kieltämiselle on se, onko vai eikö se ole osa yhteiskuntaa, on syy aika olematon. En usko, että burkan käyttö suoranaisesti satuttaa ketään. Se, käytetäänkö sitä tarkoituksella naamioitumiseen, on eri juttu. Ja voihan esimerkiksi kaulahuivilla ja kommandopipollakin naamioitua.
Burka liitetään muiden musliminaisten perinteisten asujen ohella patriarkaalisuuteen ja naisten alistamiseen. Ei voi kuitenkaan suoralta kädeltä otaksua, että burkaan pukeutuminen olisi aina pakotettua. Hijabia, niqabhia ja burkaa voidaan pukea täysin omasta halusta: joku halutaan kunnioittaa omaa uskontoaan, toinen kulttuuriaan ja kolmannelle tulee hyvä olo vaatteen käyttämisestä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös burkan kieltäminen on alistamista. Silloin nainen pakotetaan paljastamaan oma kehonsa.
Alistettua ei auteta sillä, että häntä alistetaan vielä lisää.
Kenenkään vaatetusta ei tulisi kieltää tai arvostella pelkästään sen takia, ettei se ole osa tietyn maan tapakulttuuria. En usko, että kauhean moni suomalaisturisti olisi jaksanut välittää muslimimaahan lomareissua tehdessään siitä, onko oma vaatetus tarpeeksi peittävä ja vaatimaton (niin miehellä kuin naisellakin), vaikka muuten arvostellaan ja tuomitaan. Maassa maan tavalla, muuallakin kuin Suomessa.
Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri